Hellettä, herkkuja ja yksi pinkki taapero
Viime yö ei ollut yhtään viileämpi tai mukavampi kuin toissayökään, mutta jostain syystä heräsin kuitenkin tänä aamuna pirteänä ja valmiina antamaan hellesäälle uuden mahdollisuuden. Lähdin siis tytön kanssa kaupungille toteuttamaan erinäisiä kesäkliseitä: ostimme mansikoita torilta ja söimme ne jokirannassa istuskellen ja sitten kävimme vielä jäätelöllä Gelateria Nuvolessa ja ostimme kahvipöytään Café Brahen muffinsseja. Keskustassa kun olimme, oli pakko piipahtaa myös Akateemisessa Kirjakaupassa, jonka ilmapiiri ja kirjojen tuoksu tuntuvat aina rauhoittavan mieltäni ja laskevan verenpainettani. (Sopisikohan Akateemiselle Kirjakaupalle, että menisin h-hetken koittaessa sinne kärvistelemään synnytyssupistusten kanssa? Ehkä uutuuskirjojen kansien sively toimisi epiduraaliakin tehokkaampana kivunlievittäjänä?)
Huomasin muuten Hansassa ilokseni, että vihdoin ja viimein yhdelle maailman vaikeaselkoisimmista hisseistä on saatu infotaulu helpottamaan P1-, P2-, A1- ja A2-mysteerinappuloiden tulkitsemista. Hissiin pääsikin mielestäni nopeammin kuin ennen eli ehkä infotaulujen ansiosta useampi hissinkäyttäjä onnistuu peräti kertapainalluksella pääsemään hissillä haluamaansa kerrokseen, eikä jää varttitunniksi jumiin hissilimboon.
Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyykin tuo Hansan merkittävin uudistus vuosikausiin. Infotaulu toki poistaa hissin käyttämisestä tietyn jännityksen, mutta on kuitenkin erittäin odotettu edistysaskel. Keskimmäisen kuvan otin siksi, että olen karkkilakossa. Maistelu on kielletty mutta herkullisen karkinpunaisen kyltin ihastelu ei. Kuvassa oikealla pieni kulhollinen Gelateria Nuvolen mangojäätelöä. Ei ollut minun makuuni, mutta tyttö tykkäsi.
Kotiin päästyämme tyttö ahmaisi suurella ruokahalulla lautasellisen riisiä ja broileria ja paineli sitten tyytyväisenä nukkumaan. Jaksoin reippaasti hyödyntää tytön päiväuniajan erityispedagogiikan parissa, mutta sitten iskikin uupumus ja kun tyttö heräsi intoa täynnä kertomaan tarinaa koiranpennusta, jolla on massu pullollaan ja joka asuu talossa pilven päällä ja ihahhaa hepo hirnahtaa ja iso musta kissa istuu ikkunalaudalla ja missä nuket ovat, niille täytyy tehdä aamupesut ja ruoka-aikakin on ja nukeille keitetty porkkanakeitto on vielä liian kuumaa, täytyy puhaltaa puuh puuh ja voi voi voi äiti on laittanut Liisa-nukelle ruokalapun väärin päin ja ja ja…niin makasin vain sohvalla ja yritin myydä tytölle sellaista leikkiä, jossa äiti huilaa sohvalla ja tyttö leikkii omatoimisesti äidin vieressä (mutta ei mennyt läpi).
Päivällisaikaan saimmekin sitten kovasti odotettuja vieraita: mummi ja ukki ovat palanneet parin viikon Bostonin reissultaan ja tulivat tyttöä halailemaan ja rutistelemaan. Tuliaisia oli mukana taas yllin kyllin, erityisesti tytölle, joka oli kyllä vilpittömän ilahtunut jokaisesta saamastaan lahjasta ja kehui tuliaisvaatteet ja -lelut hienoiksi, näteiksi, mukaviksi ja kauniiksi. Loppuilta kuluikin siinä, kun tyttö ei osannut päättää, työntäisikö Liisa-nukkea uusissa rattaissa vai mittailisiko äidiltä verenpainetta ja kuumetta upouusilla lääkärintarvikkeillaan. Välillä hän yritti tehdä kumpaakin yhtä aikaa.
Vaikka kasvatustyylimme onkin sukupuolisensitiivinen, se koskee vain mielestämme tärkeitä asioita (eli tasa-arvokysymyksiä). Lastenvaatteiden väreistä en ole koskaan jaksanut stressata, mutta olin kieltämättä hiukan huvittunut, kun tajusin näitä kuvia katsellessani, että tyttöhän on päästä varpaisiin pinkki. Ja tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa hän kaiken kukkuraksi työntää uusia vaaleanpunaisia nukenrattaitaan…(Mutta voin kertoa, että tuo Citymarketin alekorista hätäpäissämme napattu hellemyssy pysyy napakasti päässä ja Muumi-lököshortsit tuntuvat varmasti mukavan viileiltä pienissä kintuissa.)
Hauska, letkeä ja aika tehokaskin lauantaipäivä takana. Ei tämä kesä olekaan mikään hassumpi juttu. Asiaan saattaa hiukan vaikuttaa myös alla olevassa kuvassa näkyvä mummin ja ukin tuliainen (tätä ei sentään raahattu Jenkeistä asti vaan saimme sen mummilasta lainaan).
