Perinteinen neuvolakäyntipostaus (rv 36+2)

Tykkään lueskella raskausblogien neuvolakäyntipostauksia, joissa on aina listattu tarkasti kaikki tiedot sf-mitasta verenpaineeseen ja hemoglobiinista pissanäytteen laatuun. Itselläni oli tänään kuudes äitiysneuvolakäynti ja keksinkin, että tällä kertaa laadin oikein sellaisen perinteisen neuvolakäyntipostauksen. Suluissa edelliskäynnin tiedot.

Rv 36+2 (rv 32+0)

Paino: +512 g/vk (+525 g/vk; paino noussut yhteensä 8 kg)

Verenpaine: 121/77 (130/75)

Turvotus: – (-)

U-Prot: + (-)

Sf-mitta: 32,5 (29,5)

Vauvan syke: 145 (145)

Liikkeet: ++ (++)

Tarjonta: RT (RT)

Tämänkertainen käynti oli aika nopea pyrähdys. Mitään ihmeellistä ei käynnillä tullut esille, vaan kaikki oli ihan ok. Sf-käyrä (eli kohdunpohjan korkeus) näyttää melko lailla samanlaiselta kuin esikoisestakin eli kulkee keskikäyrän tuntumassa, hiukan sen yläpuolella. Painoa on tullut hiukan vähemmän kuin vastaavalla viikolla edellisessä raskaudessa, mikä on vain hyvä, koska painoindeksini oli tälle toiselle kierrokselle lähtiessä korkeampi kuin viimeksi. Vauvan pää on kuulemma jo kiinnittynyt (mitä se muuten käytännössä tarkoittaa – toimiiko lantio oikeasti jonain alustana, johon vauvan pää napsahtaa kiinni? Varmaan aika tylsää kellua kohdussa vielä muutama viikko siten, ettei pääse enää liikuttamaan päätään) mutta maha ei ainakaan ole vielä yhtään laskeutunut. En muuten muista ensimmäisessäkään raskaudessa, että minulla olisi loppumetreilläkään ollut sellaista oloa, että maha olisi laskeutunut tai että olisin joutunut jotenkin vaappumaan. Nytkin on vähän sellainen olo, että jos tähystettäisiin tarpeeksi syvälle nieluun, heti tuossa rintojen alapuolella nähtäisiin vauvan iloisesti keikkuva takapuoli. Tuntuu nimittäin siltä, että vauva yrittäisi peruuttaa itseään ulos yläkautta.

Seuraava neuvolakäynti onkin sitten jo viikon päästä. Synnytystapa-arvio on vasta vajaan parin viikon päästä eli rv 37+6, aika myöhään mielestäni, varsinkin, kun omalla kohdallani se keskiraskauden laajamittainen lääkärintarkistuskin jäi pois (sille ei katsottu olevan tarvetta). Vaikka eihän tässä toisaalta ole mitään syytä kiirehtiä: ensimmäinen raskaus ja synnytys sujuivat normaalisti, eikä missään vaiheessa ole ollut syytä epäillä, että tämä vauva syntyisi etuajassa. Tyttökin kuului tuolla äsken toteavan miehelleni Laurasta tulee isosisko -kirjaa selaillessaan, että ”kestää ja kestää ennen kuin vauva tulee masusta pois!”.