Esikoisen mietteitä vauvasta (ja pikaiset itkukuulumiset)

Esikoinen höpöttää vauvasta välillä niin hengästyttävällä tahdilla, etten meinaa pysyä perässä, mutta tässä on muutamia tytön mietteitä siitä, millainen tyyppi se hänen pikkusiskonsa oikein on:

”Vauva on suloisuus!”

”Vauva on niin silkkinen.”

”Vauva on niin pikkuinen.”

”Vauvan nimi on keisari.”

”Vauva on niin pehmeä.”

”Vauva tekee röyhyjä ja pukluhommia.”

Ja eilen, vauvan itkiessä ilmavaivojaan ja väsymystään mummin sylissä samalla kun itse yritin rauhoitella esikoista päiväunille:

”Vauva on oikea urakkavauva!”

Niinhän se välillä on – niin kuin varmaan suurin osa vauvoista. Mutta valonpilkahduksia, isoja sellaisia (eikä oikeastaan mitään pilkahduksia vaan ihan kunnon paistetta) on näkyvissä itkurintamalla: vauva ei huutanut ollenkaan eilisiltana, eikä toissailtanakaan, vaan itkurupeamat ovat olleet lyhyempiä ja ajoittuneet päiväsaikaan. Yöt sujuvat edelleen hyvin; vauva syö kolmisen kertaa yössä ja nukahtaa yleensä saman tien uudelleen. Ilmavaivat kiusaavat pitkin päivää, mutta eivät niin pahasti kuin aiemmin. Ja ne hetket, jolloin vauva on hereillä virkeänä tai köllöttää rauhallisen raukeana sylissä ja katselee silmiin – oih, silloin viimeistään aina muistaa, miksi vauvat ovat niin ihania.