”Tule kanssani havainnoimaan!”…

Sanavalmis esikoisemme ei onneksi pelkästään kiukuttele aamusta iltaan, vaan hän myös heittelee jatkuvasti ilmoille toinen toistaan riemastuttavampia tai oivaltavampia kommentteja. Eräänä päivänä hän pyysi minua kanssaan havainnoimaan. Siinä me sitten istuimme lattialla ja havainnoimme (en tiedä, onko tytöllä oikeasti mitään hajua siitä, mitä havainnoiminen on). Puistossa hän totesi mietteliäänä, että syksy kasvaa puihin. Kun tänään kysyin siskontytöltäni, millainen viikko hänellä on ollut, esikoinen istahti kiinnostuneena serkkunsa viereen ja sanoi: ”Minäkin tässä utelen.”

Toissapäivänä pappi tuli kylään keskustelemaan ristiäiskaavasta. Tyttö istui pöydän ääressä tavallisella tuolilla ja keräsi tärkeän näköisenä eteensä viralliselta vaikuttavia asiakirjoja. Kun pappi kysyi, mennäänkö asiaan, esikoinen ehti ensimmäisenä vastaamaan: ”Mennään!”. Hän seurasi keskustelua kohteliaan kiinnostuneena ja kertoi välillä omia ajatuksiaan. (Ne tosin eivät liittyneet mitenkään ristiäisiin.)

Tänään hän selaili sohvalla bussiaikatauluja ja kyseli kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Lapsellinen kun olen, rupesin esittämään bussia ja sanoin tytölle, että hyppää kyytiin. Tyttö tarttui sohvalla olevaan uuteen Trendiin, vilkaisi minua ja hymähti: ”Mene sinä äiti vain bussilla, minä luen tätä Tentiä.”