Miehen suusta

Mieheni esiintyy sen verran usein blogiteksteissäni, että hän ansaitsisi aivan oman esittelypostauksensa. Olen tällaista suunnitellutkin jo pidempään ja ehkä vielä joskus saan sellaisen postauksen myös aikaiseksi. Nyt ei kuitenkaan ole vielä syvällisemmän esittelyn aika, mutta halusin näin viikonlopun kunniaksi kirjoittaa kerrankin niitä heittoja, joita mieheni sanoo sen sijaan, että kirjoittelisin aina esikoisen verbaalisesta ilotulituksesta.

Nyt tässä parhaillaan tätä kirjoittaessani tajusin, että olen näköjään onnellisesti unohtanut lähestulkoon kaikki ne letkautukset, joita tarkoitukseni oli tulla tänne raportoimaan, mutta tässä ne mitä hataraan muistiini jäi:

Olin ostanut uutta meikkivoidetta, joka lupasi luoda kasvoille hehkua. Aikani voidetta naamaan sudittuani kysyin toiveikkaana mieheltäni: ”Hehkuuko mun naama?” ja mies vastasi lohduttavaan äänensävyyn: ”Ei ainakaan tässä valossa!”

Toinen meikkianekdootti: olin ostanut ripsiväriä, jonka piti tehdä ripsistä dramaattiset. Meikattuani kysyin mieheltäni mielipidettä: ”No, onko mun ripsissä draamaa?” Mies vilkaisi minua ja totesi: ”Tuohan on melkein jo trilleri!”

Ja tässä päivänä eräänä, kun taas sain päähäni, että nyt ne terveelliset elämäntavat alkavat ja kunto kohenee ja kilot karisevat ja ties mitä kaikkea niin huikkasin innoissani miehelleni: ”Hei, se mun kahvakuula pitää hakea sieltä häkkivarastosta!” Miehen osuva mutta vähemmän kannustava vastaus oli: ”Ai, meinaatko taas sisustaa sillä?”

Niin joo ja sitten vielä tämä: olimme hiljattain palaamassa siskoni luota ja katselin kaihoisasti ohikiitäviä, kauniita jokimaisemia ja niiden varrella kulkevia kävelyreittejä. ”Voi kun olisi mukavaa ruveta vaeltamaan!” intoilin miehelleni. ”No jätänkö heti kyydistä?” mies kysäisi.