Salaliittoteoria

Olen kehittänyt elämäni ensimmäisen salaliittoteorian: turkulaisten seurakuntien työntekijät ovat kirkkojen pihoilla kuiskutelleet, että ei mennäkään kaikki tällä viikolla töihin. Jos ei mennä kaikki töihin, siitä seuraa sellainen hauska juttu, että Kahvittelijan esikoinen lähestulkoon traumatisoituu, kun muskarissa ja perhekerhossa ei olekaan läsnä kaikki tutut tyypit. Ja sitten se lapsi jumiutuu käsittelemään, puimaan, analysoimaan, miettimään ja pohdiskelemaan niitä melkein-traumojaan moneksi päiväksi. Tällä lailla saadaan Kahvittelijalle luotua sellainen Päiväni murmelina -fiilis, kun koko ajan toistetaan sitä samaa.

Ilmiselvä salaliitto!

Maanantain muskarissa kävi tosiaan semmottis hassusti, että tytön palvomista ohjaajista vain toinen oli paikalla. Toinen täti ja tämän muskarinalle puuttuivat. Esikoinen ei meinannut millään päästä tilanteesta yli, vaan hän murehti toisen ohjaajan kohtaloa niin muskarin aikana kuin jälkeenpäin kotonakin. Monta, monta kertaa. Monena päivänä. Minulla ei ollut hajuakaan, missä toinen ohjaajista oli, mutta kerroin silti tytölle, että ei tässä ole kuule mitään hätää, se toinen täti taitaa olla flunssassa kotona ja sen nallekin on sairastunut siihen samaan tautiin. 

No, lopulta tyttö kelpuutti tämän selityksen ja lohduttautui sillä, että seuraavalla kerralla toinenkin täti varmaan on paikalla. Ja sen nalle.

Sitten tuli perjantai ja perhekerho. 

Eikä näkynyt Kaija-tätiä perhekerhossa. Toinen tutuista ohjaajista oli kyllä paikalla, mutta hänellä olikin sitten työparinaan aivan joku vieras henkilö. 

Huoh. Kuinkahan kauan tätä epäilyttävää tapahtumaa puidaan?