Leppoisasti menee

Lauantaiaamuna sanoimme tytölle aamupalalla, että tänään lähdetään nalletaloon ja uimaan. Tyttö ei kyennyt hämmästykseltään sanomaan kuin ”Oho!”, eikä muuten vastustellut pukemista millään lailla.

Nalletalossa oli taas kerran hauskaa: perheitä ei ollut kovinkaan paljon, joten tyttö sai halailla nalleja niin paljon kuin halusi. Parasta taisi kuitenkin olla se, kun Ti-Ti Nalle nappasi tytön mukaansa kesken laululeikkituokion ja vei esikoisen tanssin pyörteisiin. Itselleni parasta oli se, kun yläkerrasta löytyi Hiljainen huone, johon vetäydyin antamaan reppuvauvalle nukahtamisrauhan.

Lasten riemun lisäksi oli kiva katsella muiden vanhempien ilmeitä, kun he katselivat omaa jälkikasvuaan: lapsen ilo on kyllä parasta mitä tässä maailmassa on. Sen ilon vuoksi mekin jaksoimme pakata auton täyteen matkasänkyä ja unipussia ja ajaa parin tunnin matkan Ikaalisiin. Ja se sama ilo vei vuoron perään sekä minut että mieheni tytön kanssa kylpylän lastenaltaaseen pulikoimaan, vaikka kumpikaan meistä ei todellakaan ole mikään uima-altaassa viihtyvä vesipeto. Tytöstä sellainen saattaa kyllä kasvaakin.

Sunnuntaina ajelimme kotiin ja olemme lähinnä keskittyneet ottamaan rennosti. Duploista on rakennettu kaikenlaista viritelmää nalletalosta eläintarhaan, tyttö on ”askarrellut” eli leikannut silpuksi melkein kaikki mainoslehtiset ja joka päivä on käyty lastenhuoneen nurkassa eväsretkellä nalleseurueessa.

Uusi lempisanani on muuten ”kuhuu”. Tyttö keksi sen eilen, kun yritti samaan aikaan matkia sekä käkeä että pöllöä. 

Niin että ”kuhuu” vaan kaikille, toivottavasti teilläkin on leppoisaa!