Raskasta joulua (onneksi vain konsertissa)

Jouluvalmistelut vievät minua niin kuin pässiä narussa. Olen tällä hetkellä jo niin syvällä joululandiassa, että olen päättänyt leipoa elämäni ensimmäisen taatelikakun. (Tarvikkeetkin on jo hankittu eli tämä hanke saattaa edetäkin toteutusvaiheeseen, toisin kuin ne lasipurkkilahjaideat.)

Teen listoja jopa niistä TO DO -listoista, joita täytyy muistaa tehdä. Eilen hermoilin konsertti-iltaa (tai siis hermoilin esikoisen mahdollista eroahdistusta ja sitä, ehtiikö tuttipulloon sylkevälle vauvalle tulemaan nälkä) ja tein  listan siitä, miten salaatti tehdään. Olin siis todellakin kirjoittanut listaan koko salaatintekoprosessin paprikoiden pilkkomisesta lähtien. Jonain kirkkaampana hetkenä olisin tyytynyt kirjoittamaan, että salaatti. Ja jonain vielä kirkkaampana hetkenä en olisi tarvinnut listaa, joka muistuttaa minua siitä salaatista.

Meille tulee tänään ihania vieraita: siskoni perheineen. Saattaa olla, että sohvapöydällä vahtia pitävä Mestaritonttu on piilotellut lapsille pieniä yllätyksiä sinne sun tänne. (Minulla on tietenkin jossakin tehtävälistassa muistutus siitä, että muistan lätkäistä vihjelaput oikeille paikoilleen.)

Eilen olimme tosiaan mieheni kanssa Raskasta joulua -konsertissa Logomossa. Osasin odottaa mahtavaa elämystä, mutta sitä en osannut odottaa, että nieleskelisin liikutuksen kyyneleitä jo siinä vaiheessa, kun esirippu oli vielä paikoillaan mutta sen takaa vilkkui jo soittajien varjoja. Yöllä näin unta, että Tony Kakko jakoi nimmareita vanhan kotikuntani sivukirjastossa yhdessä Riitta ”Ti-Ti Nalle” Korpelan kanssa.

Nyt täytyy rientää toteuttamaan niitä asioita, joita listat ovat tulvillaan. 

Stressitöntä neljättä adventtiviikonloppua!