Mietteitä meikistä, tuumailuja tyylistä, huokailua hiuksista

Olen tässä viime päivien aikana vauvan kanssa kaupungilla pyöriessäni ihastellut trendikkäitä turkulaisnaisia. On napakkaa bisnestyyliä, rentoa hippityyliä, omaperäistä hoppari(?)tyyliä. On värejä, maanläheisyyttä, ihania kankaita, jänniä yksityiskohtia, kadehdittavan kivoja laukkuja. Aurinkolaseja, nutturoita, ponnareita, hulmuavia hiuksia, heliseviä rannekoruja, kesäsandaaleita ja korkokenkiä. On ihanaa, että on kesä ja että ihmiset näkevät vaivaa pukeutumisensa eteen. Se ilahduttaa minua, sillä vaikka en itse olekaan erityisen trenditietoinen, on mukava katsella kivasti pukeutuneita ihmisiä.

Usein nuo trendikkäät tyypit osaavat myös meikata hienosti. Itse pidän luonnollisesta tyylistä ja jos meikkaan, meikkaan vain vähän (tavallisesti BB-voide ja ripsiväri riittävät). Olen minäkin kyllä toisinaan yrittänyt luoda kasvoilleni vähän vahvemman meikkilookin – yleensä selailtuani jotain naistenlehteä, joka väittää, että smoky eyes -silmämeikkityyli onnistuu tosi helposti aloittelijaltakin (yeah right – oikeasti tarvitset noin sata meikkituotetta Diorilta tai Riku Campon BFF-listallesi). Voisihan olla kivaa painella silmät sumuisina ympäri Turkua ja näyttää dramaattiselta, mutta yleensä olen kyllä äkkiä pyyhkinyt kokeilumielessä laitetun tumman silmämeikin pois, sillä se ei vain jotenkin sovi minulle. Enkä näe mitään järkeä siinä, että käyttäisin aamulla tunnin meikkaamiseen, jos vietän päivän kotosalla vauvan kanssa tai korkeintaan poikkean lähi-Siwaan hakemaan pari lakupatukkaa ja Kismetin. Mutta nyt on ruvennut tuntumaan siltä, että laiskuuteni ehostautumisessa on edennyt niin pitkälle, että saattaisin Linnan juhlien kutsuvieraanakin miettiä, että njääh – tarvinneeko tuonne mitenkään sen kummemmin ehostautua. BB-voidetta vaan naamaan ja Saulia kättelemään!

Entäs sitten hiukset! On mukavaa katsella muiden hienoja kampauksia, mutta omille kutreilleni en kertakaikkiaan osaa tehdä mitään. Todisteena kerrottakoon, että edellisellä kampaajakäynnilläni kampaaja piirsi minulle mukaan kaavion, josta käy selkeästi ilmi, mihin suuntaan sitä suoristinta kuuluu pyöräyttää, kun yritetään saada kiharoita pois kasvojen edestä niin ettei näytä siltä The Ring -leffan tytöltä (siinä kaivokohtauksessa). Harmi vain, että olen heittänyt sen kaavion menemään, ajatuksella ”Minähän pärjään ilmankin!” No en kyllä pärjää, ja siksipä hiukseni ovat aina poninhännällä tai nutturalla. Olen kuitenkin tässä parin päivän aikana mietiskellyt hiljaa mielessäni, että rupean taas harjoittelemaan hiustenlaittoa. Ei sen pitäisi niin vaikeaa olla, varsinkaan kun kampaajani vielä väitti, että parhaan lopputuloksen saan, kun annan luonnonkiharan hiuspehkoni kuivua ihan itsekseen. (Olen jalostanut ohjetta hiukan pidemmälle ja antanut hiusten olla ihan kokonaan itsekseen siitä edellisestä käynnistä eli maaliskuusta saakka.)

Nyt on kuitenkin kesä ja lomasuunnitelmia ja kaappi pullollaan kivoja kesävaatteita. Aion siis ryhdistäytyä ulkonäköasioissa. Jos on nimittäin jo puoli vuotta hokenut hiljaa mielessään Prisman käytävillä, että toivottavasti ei törmää tuttuihin, on todellakin aika tehdä asioille jotain. Ja koska olin vielä eilen yhtä kulmakarvaa vaille allaolevan kuvan tyyppi niin hilpaisin keskustaan muotoiluttamaan kulmani. Kosmetologi sanoi, että minulla on tosi siistit kulmat, ei tarvitse juurikaan nyppiä. Tarvittiin kuitenkin pinsettejä, saksia (!) ja vahaliuskoja ennen kuin hän oli tyytyväinen lopputulokseen. 

                                                                                  (kuva: 4humansbeing.blogspot.com)

Seuraavaksi aion metsästää oikeastikin hyvän ripsivärin. Ehdotuksia? Tällä hetkellä meikkipussistani löytyy kuivahtanut Maybellinen Illegal Length –ripsiväri, joka ei ainakaan omia ripsiäni ole laittomiin pituuksiin avittanut.