Festarit: viisi muistoa, yksi vinkki

Kuulin siskoltani, että Helsingissä järjestetään maaliskuussa Suomen ensimmäiset kahvifestivaalit: Helsinki Coffee Festival. Kuulostaa hauskalta! Kun pääsin yli miksikaikkikivatapahtuuainaHelsingissä-tuskastani (muistuttamalla itseäni siitä, että onhan meillä Föri), rupesin haikaillen muistelemaan niitä festareita, joilla olen käynyt. 

(En ollut päässyt ensimmäisiä festareita pidemmälle, kun jo kirjoitin itselleni henkisen muistilapun: Älä päästä tyttäriäsi festareille alle nelikymppisinä!)

En todellakaan ole mikään festarikonkari. Olen ehkä tasolla kisällin apulaisen renki. En ole koskaan yöpynyt festariteltassa, en ole kadottanut festareilla omaisuuttani, en ole pukeutunut hassuun festaripäähineeseen, enkä ole ollut Ruisrockissa. Kesällä 2012 olisin mennyt (Pulp!!!) mutta esikoinen oli vasta kuukauden ikäinen, eikä teini-iän lempibändin fiilistely tuntunut siinä vauvakuplassa niin ajankohtaiselta.

Sen sijaan olen:

1) häkeltynyt yläasteikäisenä kaikesta näkemästäni Rantarockissa vuonna 1996. Silloinen bestikseni kulki missimäisen urhoollisesti koko päivän kymmenen sentin korot kengissään ja halusi koko ajan korjailla huulipunaansa. Minä en vielä oikein tajunnut, miksi huulipunaa laitetaan, ja jalkoihini olin sujauttanut ne samat littanaksi tallatut feikki-Converset-mitkä-lie, joissa muutenkin kuljin. Olin sen verran naiivi, että luulin jokaista härskiä ehdotusta suurin piirtein kosinnaksi. (Onneksi en kuitenkaan reagoinut niihin mitenkään paitsi raportoimalla niistä yksityiskohtaisesti pikkusiskolleni seuraavana päivänä.)

2) fiilistellyt Rockperryssä The Scorpionsin Still Loving Youuuuuta ja samanaikaisesti muistellut tirskuen Kummelin The Scorpions -imitaatiota.

3) kuullut samana päivänä Provinssirockissa näyttäväni Britney Spearsilta ja eteeriseltä. Eteerinen Britney-look ei varmaan ollut tavoitteeni, mutta parempi sekin kuin kuulla näyttävänsä saunatontulta (aikaa ja paikkaa en muista, kuvauksen kyllä).

4) tehnyt niin vahvan juomasekoituksen Ankkarockia varten, etten pystynyt sitä juomaan.

5) laulanut mukana DBTL:ssä, kun se joku Martti lauloi, että on viiiiiiiiiiiikonloppu meillä taas, viikonloppu, viikonloppu! Toivottavasti en sentään keikkunut eturivissä. Olen myös katsonut DBTL:ssä sekä Koop Arposen että Sturm und Drangin keikan (ja mennyt sen jälkeen mansikkamargaritalle Rentoon, vaikka pillimehu limudiskossa olisi ehkä kuulostanut osuvammalta).

 

”Iik, lavalla on moshaavia teinareita!” (DBTL kesällä 2009)

 

Millaisia festarimuistoja sinulla on?