Maanantai on merirosvopäivä

Tämä maanantai on ollut ihan mukava, mutta kuitenkin sellainen, ettei yhtään harmita, että on jo ilta. 

Vauvan puolivuotisneuvola oli heti kahdeksalta aamulla, mikä varmaan aiheutti sen, että loppupäivä tuntui olevan ihan vinksallaan. En ehtinyt syömään lounasta lounasaikaan, enkä heti sen jälkeenkään, koska yritin tuloksetta vakuutella esikoiselle päiväuniaikaan, että onhan sulla väsy. Yhtään ei kuulemma väsyttänyt ja nukkumisen sijaan esikoinen sinkosi rakentamansa duploraketin pitkin poikin eteistä, koska joku pala ei toiminut, ja oli siltikin sitä mieltä, että ei väsytä.

No äitiä ainakin väsytti. Ja nälkäkin oli. Päätin tehdä smoothien silleen ihan nopsasti, äkkiä blenderiin vähän sitä sun tätä ja surrur. Kun neljän viljan hiutaleet levisivät lattialle neljään eri ilmansuuntaan, keittiönpöydän ääressä piirtävä esikoinen totesi, että ”Oho! Kannattaa varmaan hakea imuri!”. Sitten hän löysi itsestään hitusen empatiaa ja lohdutti: ”Ei haittaa yhtään, minultakin tippuu aina välillä nappuloita ja muroja.” Mutta koska hänellä oli tärkeä, lohikäärmeystävälle luvattu rakettipiirustus kesken, hän pyysi minua imuroimaan nopeasti, että hän pystyy rauhassa keskittymään piirtämiseen.

Päiväunien suhteen olimme päässeet kompromissiin: esikoinen menisi nukkumaan heti sen jälkeen, kun vauvakin olisi nukahtanut. Näin hän myös tekikin, tosin pipo päässä ja lapaset käsissä, koska niin merirosvot kuulemma tapaavat nukkua.

Tänään oli myös muskari, joka samanaikaisesti onnistuu sekä piristämään valtavasti että sotkemaan päivärytmiä. Kun olin saanut lapset syötettyä ja puettua ja olimme valmiina lähtöön, muistin, etten ollut tänään juurikaan peiliin vilkuillut. ”Miltä äiti näyttää?” kysyin esikoiselta pukiessani takkia päälleni.

”Märältä pöntöltä”, vastasi pieni merirosvoni ja kikatti päälle.