Himoksella

Arvatkaa, mitä ikävöin eniten oltuamme pois kotoa kokonaiset kaksi päivää? Yhdistelmää tietokone + näppäimistö + kupillinen kahvia. En tiedä, pitäisikö tästä jotenkin huolestua, mutta olen joka tapauksessa aamusta alkaen odottanut tätä hetkeä, kun pääsen rauhassa istahtamaan koneen ääreen juomaan kahvia ja lukemaan uusia postauksia.

Aah.

Miehellä on tämä viikko talvilomaa. Siskoni perheineen kutsui meidät mökkivieraiksi Himokselle, jonne lähdimme ajelemaan varhain maanantaiaamuna. Alun perin meidän oli tarkoitus lähteä kotiin vasta tänä aamuna, mutta eilisiltana järkeilimme, että voisi olla paljon helpompaa ajaa kaikessa rauhassa kotiin lasten iltatoimien jälkeen ja maksimoida se aika, jonka lapset nukkuvat tuosta kolmen tunnin matkasta. Yhtä pikaista imetysstoppia lukuunottamatta matka taittuikin tosi mukavasti lasten nukkuessa, ja saimme miehen kanssa rupatella rauhassa. Tähtitaivas tuikki kirkkaana ja revontuletkin loistivat, joten päätös lähteä jo illalla kotiin osoittautui aika hyväksi!

Koska olimme puhuneet esikoiselle koko ajan Himoksen mökistä, luuli hän, että vain se mökki oli yhtä kuin Himos, eikä hän olisi ensin millään halunnut poistua mökistä minnekään, koska sitten ei enää kuulemma olisi oltu Himoksella. Kun saimme hänet (hetkeksi) uskomaan, että myös mökkiä ympäröivä luonto ja rinteet olivat Himosta, innostui hän hokemaan taukoamatta, että hän haluaa hiihtää. Hiihtää! Hii hii hiihtää, h i i h t ä ä. Hiih-tää. No, hän hiihti metrin, kaatui, hiihti kymmenen senttiä, kaatui ja päätti, että hiihtämiset on nyt hiihdetty, oli mäenlaskun vuoro. 

Vaikka pulkkamäki ja ”hiihtäminen” olivatkin ne aktiviteetit, joita olimme pääasiassa suunnitelleet tytölle tarjoavamme, osoittautui kaikkein suurimmaksi hitiksi ihan vain mökin pihassa oleskelu. Sekä esikoinen että samanikäinen siskonpoika pitivät nimittäin hyvin kiihkeästi kiinni näkemyksistään siitä, että mökki = Himos, muu maailma = ei Himos.

Oli kyllä mukavat pari päivää. Oli ihanaa köllötellä kaikessa rauhassa kummitytön kanssa sängyssä ja toimia tarina-automaattina. Oli hauskaa lojua lattialla ja koota siskonpojan kanssa palapeliä samalla, kun esikoinen askarteli oman kummitätinsä avustuksella maailman liikuttavimman tipun – varsinaisen after ski -birdien, joka oli tainnut nauttia vähän liian monta mukillista terästettyä kaakaota.

 

Joimme paljon kahvia ja välillä selvittelimme pieniä erimielisyyksiä siitä, kuka saa leikkiä Seppo-nukella ja kuka Liisa-nukella.

Juttelimme siitä, miten erilaista oli kokoontua Himoksen mökille nyt. Viimeksi Himoksella ollessamme neljä vuotta sitten mukana oli vain yksi lapsi, puolivuotias kummityttöni. Nyt tuo samainen kummityttö väritti Sofia ensimmäinen -värityskirjaa ja esitteli Frozen-pelikorttejaan samalla kun leikitti pientä kuopustamme. Samat neljä aikuista joivat kahvia samoista sinisistä mukeista, mutta tällä kertaa ruokapöydän ääressä oli myös neljä lasta, joista kolme mussutti iloisesti grillimakkaraa ja lättyjä ja joista yksi mussutti naama virneessä lelujaan ja nautti säpinästä.

Ennen kuin rupean liikuttuneena sopertamaan, että kylläpäs aika rientää ja maailma muuttuu Eskoseni, laitan pisteen tälle postaukselle. 

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille! Vaikka meitä onkin uhkailtu takatalvella niin ei anneta sen ajatuksen latistaa.

(Ylin kuva: S. Aaltonen.)