Meteopaatin maanantai

Aurinko ja miehen talviloma olivat viime viikon juttuja. Nyt tehdään hidasta ja harmaata paluuta arkeen. Erinomaisesti nukutusta yöstä huolimatta maleksin ympäriinsä virttyneessä villatakissani, kahvikuppia kanniskellen, ja puren hampaitani yhteen, etten ärähtäisi esikoiselle joka kerta, kun hän kiljuu KATO MUA KATO MUA KATO MUA. Niitä kertoja on nimittäin paljon, ja minä olen tässä viime päivinä katsellut aika monet piirustukset, tornit, duplolinnat, hypyt ja pyörähtelyt. Vaikka kuinka ymmärrän alle kolmevuotiaan huomionkipeyttä ja ylpeyttä omista tekemisistään, en jaksa enkä halua olla koko ajan henkäilemässä ihastuksesta, varsinkin, kun kovaäänisimmät KATO MUA -vaatimukset esitetään aina niissä tilanteissa, joissa minun pitäisi pystyä keskittymään vauvaan.

Olin jo eilen koko päivän ärtynyt ja pahantuulinen. Toki tieto lähestyvästä maanantaista ja miehen loman loppumisesta varmasti kasvatti pahantuulisuuttani, mutta olen viime aikoina huomannut, että pilvinen, harmaa sää vaikuttaa mielialaani hämmentävän paljon. Niin paljon, että naputtelin äsken Googleen hakusanat ”matalapaine mieliala” ja sain melkoisen määrän hakutuloksia. Forecan sääblogista löysin itselleni aivan uuden terminkin: meteopaatti. Meteopaatti on ihminen, jonka mielialaan sää herkästi vaikuttaa. Kommenttiketjusta löytyi lisäksi osuvia ja suomen kieleen paremmin sopivia ehdotuksia: olen kelikuloinen eli sääpaatti. 

Iskeekö sinuunkin kelikuloisuus pilvisellä säällä? Perustetaan meteopaattien tukiryhmä!

Enemmän tätä, kiitos: