Esittelyssä historiallinen herra Isal Nut
Sain viime viikolla Cloettalta paketillisen Nutisalin pähkinöitä maisteltavaksi. Pähkinävalikoima herätti myös mieheni mielenkiinnon ja hän ehdottikin pähkinäpusseja tutkiessaan, että minunhan kannattaisi kirjoittaa niistä jotain blogiini.
”Niin, en mä oikein tiedä…mitä mä niistä voisin kirjoittaa?” epäröin.
”No tee pähkinöistä sellainen syväluotaava analyysi, niin kuin sulla tapana on. Älä jätä kiveäkään kääntämättä”, mies vastasi, ja koska olin tulkitsevinani hänen äänensävyssään pientä vinoilua minulle tyypillisestä perusteellisesta asioihin perehtymisestä, päätin toteuttaa mieheni toiveet.
Poraudun tässä siis nyt tosi syvälle pähkinöiden historiaan, niinkin kauas kuin 900 000 vuoden takaisiin tapahtumiin. Tavoilleni uskollisena kävin lainaamassa kirjastosta pähkinäaiheisia opuksia, joista ainakin Pähkinät for dummies, Pähkinöiden ABC ja Näin valitset oman sielunkumppanipähkinäsi osoittautuivat erinomaisiksi lähteiksi. Noista kirjoista vapaasti lainaten kerronkin nyt teille, että pähkinöitähän keksi ensimmäisenä napostella eräs herra Isal Nut, joka aikojen alussa, lähestulkoon jo kuoliaaksi nälkiintyneenä, hoiperteli pitkin poikin aavikkoa ja yritti etsiä jotain syötävää. Viimeisillä voimillaan Isal Nut huomasi käkkäräisen puunrungon, jonka oksat suorastaan notkuivat hassun näköisiä hedelmiä. Peläten näkemäänsä silkaksi kangastukseksi Isal Nut kurotti puuta kohti ja huojentui tajutessaan, että puu oli ihan oikeasti olemassa. Minä selviydyn! Isal Nut mietti ja tarttui riemuissaan eksoottisiin hedelmiin. Mutta voi ei! Hedelmien kuoret olivatkin myrkyllisiä, ja Isal Nut vaipui tajuttomana maahan hedelmien tipahdellessa hänen ympärilleen kuumaan hiekkaan. Koska hän oli onneksi ehtinyt vain hipaisemaan outoa hedelmää, hän virkosi pian ja kuuli vierestään outoa poksahtelua. Hän nousi vaivalloisesti istumaan ja katseli epäuskoisena, miten hedelmät napsuivat ja sihisivät kuumalla hiekalla. Aurinko oli paahtanut hedelmien siemenistä pähkinöitä! Varovasti Isal Nut tarttui kuumaan pähkinään ja päätti kokeilla onneaan, koska hänen voimansa olivat joka tapauksessa ehtymässä, eikä muuta ravinnonlähdettä näkynyt lähimaillakaan.
Herra Isal Nut söi hyvällä ruokahalulla kaikki ympärillään paahtuneet pähkinät ja ravisteli puusta vielä lisää hedelmiä hiekalle paahtumaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä nämä ihmeelliset, voimaa ja energiaa antavat rouskuvaiset olivat nimeltään, joten hän päätti keksiä niille nimen itse. Hänen istuessaan ja pähkäillessään sopivaa nimeä häneltä pääsi raikuva aivastus, joka hänen omiin korviinsa kuulosti ihan siltä kuin hän olisi sanonut casheeewwww!
Ja niin herra Isal Nut nimitti nuo henkensä pelastaneet pienet ihmeet cashewpähkinöiksi.
