4.6.2015 kahvittelija

Kolmevuotiaan aakkoset

Esikoinen täyttää huomenna jo kolme vuotta!

Listasin jo viime vuonna esikoisen aakkoset, joista näkee kivasti, mikä on ollut in kaksivuotiaan elämässä. Nyt onkin sitten aika kirjata muistiin kolmevuotiaan koomikon ABC:

A niin kuin askartelu. Milloin tahansa esikoiselta kysyy, että mitä hän haluaisi puuhailla, vastaus on askartelu. Aina. Tässä(kin) puuhassa mieheni on minua kärsivällisempi ja vaikka ei askartelusta itse niin välitäkään, jaksaa ihailtavan usein näperrellä esikoisen kanssa lintuja, avaruusaluksia ja sienimetsiä. Minä kyllä mielelläni keksin kaikenlaisia askarteluideoita, mutta en osaa aina koskaan siirtää ideoitani käytännön tasolle. Esikoisella itselläänkin on paljon luovia ideoita, esimerkiksi eilen hän leikkeli paperista pientä silppua ”kulmarypyiksi”, sillä hän järkeili tarvitsevansa erilliset rypyt, koska ei ole vielä aikuinen ja valmiiksi ryppyinen.

B niin kuin basilika. Vanhan Ti-Ti Nalle -videon innoittamana esikoinen tykkää nuuhkia basilikaa (ja muitakin mausteita).

C niin kuin Cybex. Tyttö tykkää olla autossa ja malttaa pääsääntöisesti istuskella turvaistuimessaan pitkiäkin matkoja ilman viihdykettä. Paitsi lastenlauluja, minä haluan lastenlauluja! hän huutaa kyllä jo parkkihallissa ja niinpä meillä aika usein kuunnellaan niitä iänikuisia Elefanttimarsseja ja MC Koppakuoriaisia autossa. Pidempiä matkoja varten on hankittu matka-DVD-soitin, mutta kyllä se silloin tällöin napsautetaan päälle lyhyillä Prisma-reissuillakin…

D niin kuin DVD-levyt. Tämä ei ole muuttunut viime vuodesta mihinkään. Meillä on vaikka mitä lastenohjelmia DVD-levyillä (esimerkiksi levykaupalla Disney-klassikoita), mutta useimmiten DVD-soittimeen sujahtaa jokin lukuisista Ti-Ti Nalle -levyistä. Myös Risto Räppääjä ja Viileä Venla on ollut hitti tänä keväänä.

E niin kuin etukäteisvalmisteleminen. Siis asioiden selittäminen tytölle ennakkoon. Esikoinen on ihana sekoitus huimapäisyyttä, rohkeutta, reippautta ja jännittämistä. Sen takia olemme ottaneet jo ajat sitten tavaksi valmistella häntä etukäteen siihen, mitä esimerkiksi neuvolassa tapahtuu tai keitä kaikkia joihinkin juhliin on tulossa. Toimiva systeemi ainakin meidän tapauksessamme!

F niin kuin flunssattomuus. Ilokseni huomaan, että voin taas todeta samaa kuin vuosi sitten – meillä sairastellaan tosi vähän. (Paitsi varmaan tämän postauksen julkistamisen jälkeen, niinhän se yleensä menee…) Viime syntymäpäivä vietettiin poikkeuksellisissa merkeissä, kipeänä, mutta kuluneen vuoden aikana tyttö on tainnut olla kerran, korkeintaan kaksi flunssassa. Totta kai hänelläkin nenä vuotaa silloin tällöin, mutta ei yleensä mitään sen ihmeellisempää.

G niin kuin gorilla. Saku ja Vaakku oli viime syystalvena yksi esikoisen lempipiirretyistä ja ainakin yhdessä jaksossa esiintynyt gorilla pääsi tytön puheisiin pitkäksi aikaa.

H niin kuin H-sisko. Kirjoittelinkin hiljattain siitä, miten hienosti siskokset tulevat toimeen keskenään. (Vähän enemmän aikaa on vierähtänyt siitä postauksesta, jossa esikoinen aivan hengästyneenä luetteli kaikki ne asiat, joita aikoo siskolleen opettaa – aina siitä lähtien, että missä me säilytämme rusinoita.)

I niin kuin ikävä. Nyt kun olen töissä, enkä enää 24/7 saatavilla, esikoisella on minua kova ikävä. Välillä ikävä on helposti hallittavissa, välillä taas suurta ja myrskyävää, eikä ole todellakaan helppo lähteä aamuisin töihin, jos tytön kasvoilta on luettavissa, että koville ottaa. Aina hän kuitenkin toivottaa iloisesti halien jälkeen, että mukavaa työpäivää!

J niin kuin joulu. Viime jouluna tyttökin pääsi jo hyvin mukaan jouluvalmisteluihin ja -leipomisiin ja voisin veikata hänestä kasvavan aivan yhtä innokas jouluttelija kuin itsekin olen.

K niin kuin kekseliäisyys. Omasta lapsestaan haltioitunut äiti tässä taas hei, mutta pakko kyllä hehkuttaa sitä, miten kekseliäs ja nokkela esikoinen on! Hän ei todellakaan tarvitse lelukaupasta valmista lelua asiaan kuin asiaan vaan keksii kyllä kaikenlaisille tavaroille monenlaista käyttöä. Saimme #puutalobabygoestitinalle-viikonloppuna goodie bagit, joissa oli mukana vuodenajoista kertova Ti-Ti Nalle -DVD. Tyttö halusi osallistua talvi-ilotteluihin nallejen kanssa, joten kun nallet hiihtivät, tyttö haki työkalupakistaan omat ”sukset” (muoviset ”laudanpätkät”), joilla pääsikin hyvin hiihtelemään olohuoneessa. Pulkaksi kelpasi kangaskassi, jolla hän liukui pitkin lattioita. Ja kun nallet askartelevat eräällä toisella videolla, tyttö hakee ”sakset” (lelujakoavain) ja ”silkkipaperia” (huivin) ja askartelee mukana.

L niin kuin leikkiminen. Esikoisella on yleensä aina jokin tietty leikki pinnalla. Välillä leikittiin vain nukeilla, sitten oli pitkä duplokausi, jota seurasi kauppaleikkivillitys…mutta sitkeästi menossa mukana pysyy kaikkien aikojen ykkösleikki; kaikenlaisen tilpehöörin järjestely ja pienten lelujen ja tavaroiden sullominen erilaisiin pusseihin tai sommitteleminen ikkunalaudalle.

M niin kuin mielikuvitus. Menee vähän päällekkäin K:n kanssa, mutta esikoisella on kyllä aivan mahtava mielikuvitus. Hän keksii itse loruja, joissa voi olla jopa riimit, uudelleensanoittaa ja keksii lauluja ja puskee tulemaan tarinoita suorastaan hengästyttävällä tahdilla.

N niin kuin nimittely. Vielä reilu kuukausi sitten jouduimme lähes päivittäin juttelemaan esikoisen kanssa siitä, millaisilla nimillä toisia saa kutsua. En tiedä, mistä tämä vaihe kumpusi, meillä kun ei todellakaan haukkumanimet lentele, mutta toisaalta, tapaamme kyllä mieheni kanssa keksiä toinen toistaan omituisempia lempinimiä lapsillemme ja toisillemme, ja mistäs sitä esikoinen voisi aina tietää, että vaikka äiti sanoisi häntä kanelikiepiksi niin ei ole kuitenkaan sopivaa kutsua äitiä kanelikieppikakkapääksi.

O niin kuin onnimonni, joksi tyttöä usein kutsumme. Hän tekee meidät aivan sanoinkuvaamattoman onnelliseksi ja uskomme, että hän on itsekin melkoisen onnellinen kolmevuotias.

P niin kuin prinsessa. Meillä on leikitty aina kaikenlaisia leikkejä, kaikenlaisilla leluilla, välittämättä yhtään siitä, markkinoidaanko jotain asiaa tai ilmiötä tytöille vai pojille. Vaatteetkin on aina valittu sen mukaan, mikä tuntuu päällä mukavalta ja on säänmukaista. Mielestäni onkin hurjan mielenkiintoista, että eräänä päivänä meillä asuikin ”pinsessa”, joka tykkää mekoista, koruista, pinneistä (paitsi ei omassa päässä), ruseteista (omiin juhliinsa hän haluaa kuulemma samanlaisen rusetin kuin Tau Nallella), käsilaukuista, vaaleanpunaisesta väristä ja prinsessatarinoista. Eräänlainen modernimpi prinsessa, Viileä Venla, sopii myös tähän kategoriaan – nykyään joka kerta, kun tyttö käyttää aurinkolasejaan, hän kysyy minulta, ”äiti, kerro taas, minkälaiselta otukselta mä näytän, kun mulla on nää aurinkolasit” – ja tähän kuuluu vastata, että Viileältä Venlalta.

Q niin kuin Q-kirjaimen ärsyttävyys. Meillä on yksi aakkospalapeli ja yksi aakkosmuistipeli ja Q-kirjain on aina se ärsyttävän hankala kirjain, jonka merkitystä on vaikea selittää esikoiselle, kun en koskaan keksi Q-alkuisia sanoja.

R niin kuin reippaus. Vaikka tyttö ujosteleekin tietyissä tilanteissa, osoittaa hän ihan käsittämätöntä reippautta monessa yllättävässä paikassa. Esimerkiksi verikokeissa, joissa hänen täytyi ennen kolmevuotisneuvolaa käydä (oikeasti niissä olisi pitänyt käydä jo vuosi sitten, mutta silloin jätimme välistä, koska kyseessä ei ole mikään pakollinen kuvio). Verinäytettä ottanutta hoitajaa oli hermostuttanut paljon enemmän kuin tyttöä, joka oli suhtautunut koko toimenpiteeseen tyynesti ja uteliaasti. (En tiedä, oliko asiaa auttanut se, että tapamme mukaan valmistelimme tyttöä etukäteen siihen, mitä verikokeen ottaminen tarkoittaa.)

S niin kuin sanavarasto. Tiedän, että nämä ovat vähän tällaisia ylpeän äidin puheita, mutta sallittakoon ne näin lapsen kolmevuotispäivän kunniaksi. Esikoisella on aivan mieletön sanavarasto! Viime talvena hän esimerkiksi selitti yhdestä Robin Hood -kirjasta iskälleen, että ”tässä kirjassa Robin Hoodilla ja kuninkaalla on vähän näkemyseroja”. (Mikä oli ihan oikea tulkinta.) Tyttö pystyy myös helposti tarjoamaan lisätietoja eri asioista, jos en vaikka heti muista, mistä on kyse. Usein sitä lisäinformaatiota tuleekin sitten melkoinen ryöpsähdys: ”En mä äiti tarkoittanut SITÄ tätiä, jolla on ne silmälasit ja joka oli siellä kaupassa, kun me käytiin sieltä hakemassa ruokaa, kun meillä ei ollut kaapissa mitään ja kun me ostettiin raejuustoa ja jugurttia ja lisää näkkäriä ja H:lle päärynäsosetta, en SUINKAAN tarkoittanut sitä! Vaan mä tarkoitin SITÄ tätiä, joka me nähtiin, kun me oltiin puistossa keinumassa ja kun H nukkui vaunuissa ja kun mulla oli omat pihalelut mukana!”

T niin kuin tiedonjano. Varsinaisen miksimiksimiksi-iän suhteen eletään taas hiukan tyynempää vaihetta, mutta muuten esikoinen haluaa kyllä jatkuvasti tietää lisää, kuulla enemmän, takertua yksityiskohtiin ja jakaa oppimiansa asioita muillekin.

U niin kuin unirytmi. Kunnolliset päiväunet ovat onneksi tehneet paluun, vaikka alkukevääseen mahtui monta sellaista päivää, jolloin päikkärit jäivät kokonaan väliin. Ehdimme jo vähän kauhistellen miettiä, että päiväunista täytyy kai luopua kokonaan, mutta kyseessä olikin ohimenevä ilmiö. Nyt tyttö herää aamuisin klo 6 – 6:30, nukkuu päiväunet n. klo 11:30 – 13 ja menee yöunilleen n. klo 20.

V niin kuin vaipattomuus. Vaippoja ei ole tarvittu enää pitkiin aikoihin, enkä oikein edes tajua, miksi me silti laitamme esikoiselle aina varmuuden vuoksi yövaipan, vaikka se aamuisin onkin aina kuiva. Ehkä tästä tavasta voitaisiin jo luopua.

W niin kuin whine. Välillä esikoisella on kitinäpäivä, jolloin mikään ei oikein onnistu, eikä huvita, eikä maistu. Onneksi pääasiassa kuitenkin onnistuu, huvittaa ja maistuu.

X niin kuin xylofoni ja monet muut soittimet. Esikoinen tykkäsi kovasti käydä muskarissa, erityisesti triangeli, sormirumpu ja soittokapulat olivat mieluisia. Perhekerhossakin hauskinta olivat yhteiset soitto- ja laulutuokiot.

Y niin kuin ymmärrys. Välillä meidän täytyy mieheni kanssa muistutella toisiamme siitä, että esikoinen ei ole minikokoinen aikuinen, vaikka välillä kovin aikuismaisesti/pikkuvanhasti keskusteleekin, vaan vasta kolmevuotias lapsi, joka ottaa asiat kirjaimellisesti, eikä aina erota, mikä on leikkiä ja mikä totta.

Z niin kuin Zoolandia. Zoolandiassa olisi kiva ehtiä käymään tänä kesänä. Ja ziljoonassa muussakin paikassa.

Å niin kuin åboriginaali. Tyttö puhuu välillä Turun murretta ja mikäs siinä, onhan hän aito, pesunkestävä turkulaistyttö.

Ä niin kuin äitiys. Olen ollut äiti jo kolme vuotta ja joka päivä liikutun vähintään kerran kyyneliin asti esikoiseni nokkeluudesta/kauneudesta/älykkyydestä/taidoista/viisaudesta/suloisuudesta/muusta ihmeellisestä, sillä sitä hän on, niin ihmeellisen ainutlaatuisen täydellinen. Olen hänestä niin kiitollinen, että sitä eivät sanat riitä kertomaan.

Ö niin kuin ööö...eli ei-niin-fiksu vakiovastaukseni vähän turhankin moneen kysymykseen. Onneksi esikoinen kysyy niin monta kertaa, että saa vastaukseksi jotain järkevämpääkin.