Kesäpaniikki

Perjantaina se iski, kävellessäni aamuvarhaisella Yliopistonkatua pitkin keskustassa sijaitsevalle toimistolle.

Nimittäin kesäpaniikki.

Tiedättehän ne kesäperinteet, joita ihmisillä tapaa olla, kuten vaikkapa suvivirren tahdissa itkeminen, terassikauden korkkaaminen ja ensimmäistä kertaa kesäkengissä ulos lähteminen? Ja osaatte varmaan ulkoa sen vanhan hokeman, että pääskysestä ei päivääkään kesään.

No, omalla kohdallani se hokema menee jotakuinkin näin:

Kuu kiurusta kesään

puoli kuuta peipposesta

västäräkistä vähäsen

kesäpaniikista ei päivääkään.

Kesäpaniikki on minun oma kesäperinteeni, päivä, jolloin oikeastaan elän jo koko tulevan kesän päässäni. 

Tämän vuoden perinteinen kesäpaniikkini kuulosti kutakuinkin tällaiselta:

Oi, linnut laulavat! Kesä. Siis nythän on kesä! Onko nyt jo kesä? Kesä. Pian on kesä. 

Kesä! Kesä on täällä.

Kesä. 

Kesä on alkanut. Voi että.

Kesä. 

Mitähän kaikkea me tehdään tänä kesänä?

Voi että, meillä on niin paljon suunnitelmia. Ihanaa.

Apua, meillä on NIIN paljon suunnitelmia! Voi ei.

Tänä kesänä otetaan kyllä rennosti. 

Voi ei, kauhea stressi jo nyt, miten me ikinä ehditään tekemään mitään!?

Työpäivän jälkeen voisi aina mennä johonkin puistoon, kokeilla kaikkia eri puistoja, siis mehän ei olla vieläkään käyty Puolalanpuistossa.

Mistäs sinne Puolalanpuistoon pääsikään vaunujen kanssa?

Niin ja Seikkis. Seikkis on kyllä mahtava paikka. Sinne ainakin kerran viikossa.

Niin ihanaa. Seikkailupuisto, Puolalanpuisto, Annanpuisto, Mannerheiminpuisto, Barkerinpuisto ja siinä samalla Förillä tois puol jokke ja takaisin…

…ei siinä mitään, joka päivä tosiaan johonkin puistoon. Paitsi niinä päivinä, kun täytyy käydä kaupassa tai on jotain muuta menoa tai siivouspäivä tai jotain muuta. Mutta muuten joka päivä.

Jokirantaan mennään kyllä usein kävelylle, se on kyllä niin ihanaa. Voitaisiin oikeastaan ottaa sellainen tapa, että aina perjantaisin mies ja lapset tulisivat hakemaan mua töistä ja käveltäisiin kaikessa rauhassa pitkin jokirantaa kotiin…

…paitsi sitten ruoka pitäisi olla jo valmiiksi tehtynä tai jotain supernopeaa. Tai voitaisiin käydä aina ulkona syömässä perjantaisin!

Heh, millä rahalla.

Oih, sinne porrastelemaan täytyy kyllä mennä siskon kanssa. Ja ehdottomasti se yhdeksän kilometrin lenkki. Kuinkahan paljon portaita siinä reitillä on? Tosi kivaa.

Ehdottomasti porrastelemaan…olenhan mä puhunut niistä porrastelureiteistä jo ainakin viisi vuotta. Koskas me just käytiinkään miehen kanssa, sehän oli tuossa…niin joo, vähän ennen kuin esikoinen syntyi, kolme vuotta sitten, kun mä halusin kokeilla, että vaikuttaako porraskävely jotenkin supistusten tehoon. No kyllähän se synnytys siitä aika pian sitten lähti käynnistymään.

Meidän täytyy kyllä nyt sopia, että koska me mennään pariskunta X:n kanssa sinne Siipiravintolaan syömään. Kesäkuussa on pakko ehtiä. Hitsi, kun parin viikon päästä on ne työpaikan kesäjuhlat. Se olisi muuten ollut just hyvä päivä. No, entäs se seuraava viikonloppu, ääh, juhannus. 

Juhannus! Juhannus on yksi mun lempijuhlista. Ai että. Valoa ja lämpöä, tai no ei yleensä lämpöä, mutta valoa. Ja hyvä vaan, jos aurinko ei porota liian kuumasti. Se ois kyllä kiva, jos toppatakin saisi jättää tällä kertaa kotiin.

Pitää suunnitella juhannusta vähän tarkemmin. Juhannus on aina vähän sellainen stressijuhla.

Voi apua, koska mä pyydän ystävä X:ää käymään…siitä on ikuisuus, kun me ollaan nähty! Miten tämä aika kuluukin näin…heti täytyy muistaa laittaa viestiä, jos vaikka jo ensi viikolla tavattaisiin…

…mutta ensi viikko menee aivan täysin esikoisen synttärivalmisteluissa. Heinäkuussa sitten viimeistään, siis ihan viimeistään…

Pohjanmaallakin olisi kiva käydä sukuloimassa ja ystäviä tapaamassa. Koskas me ollaan ystävä X:n kanssa viimeksi nähty? Se oli…oho, yli kaksi vuotta sitten.

Mutta missä välissä sinnekin menee? Missä välissä???

No, ensi viikolla on esikoisen synttärit ja kun ne on saatu alta pois niin on jotenkin helpompi aikatauluttaa ja järjestää ja suunnitella…ai niin, kuopuksen synttärit on sitten heinäkuussa.

Meillä on tästä lähtien kahdet synttärijuhlat per kesä! Kahdet leipomiset ja suunnittelut ja järjestelyt!

Plus mun omat syndet elokuussa, onneksi mä olen jo niin vanha, ettei tarvitse juhlia. Tänä vuonna en todellakaan aio juhlia paitsi pakkohan mun on kahvit keittää, kun sain lahjankin jo huhtikuussa.

Lankomiehen kolmekymppisetkin on muuten elokuussa. Ja siskon synttärit.

No, elokuuhun on vielä pitkä.

Onneksi me oltiin viime viikonloppuna siellä Ikaalisissa ja nalletalossa, siinä on meille koko kesäksi ihan tarpeeksi menoa, loppukesä ollaan vaan ja rentoudutaan.

Paitsi mites se Muumimaailma…siellä olisi kyllä kiva käydä.

No, tungetaan se Muumi-visiitti johonkin kohtaan heinäkuuta. 

No ei kyllä tungeta, heinäkuussahan siellä pyörii niin paljon porukkaa, ettei mitään järkeä. Hmm, kesäkuun viimeinen viikonloppu…olikos silloin jotain? 

Siis koska me ehditään sinne Siipiravintolaan! Ja niihin kaikkiin muihin ravintoloihin ja kahviloihin ja menoihin ja happeningeihin ja avajaisiin ja markkinoille ja juhliin ja torille ja jokirantaan ja puistoihin ja kyläilemään ja uimaan!

No, heinäkuussa ainakin vietetään viisivuotishääpäivää ja viedään lapset mummilaan.

Niisk. Ekaa kertaa ikinä lapset yökylään, onkohan tätä mietitty nyt ihan loppuun? Niisk. Kuopus kyllä pärjää, mutta entäs esikoinen? Pitääkö meidän kuitenkin miettiä jotain muuta?

Vaikka olisihan sitä hääpäivää nyt aika paljon romanttisempi juhlistaa ilman lapsia.

Lapsista puheen ollen, tästä kesästä täytyy kyllä tehdä tosi lastentahtinen. Lasten ehdoilla mennään! Mutta kuitenkin sillä tavalla, että aikuiset päättää…

Hei, vohvelikestit! Meidän on niin pitkään pitänyt järjestää vohvelikestit.

Ehkä voitaisiin ottaa sellainen perinne, että aina viikonloppuisin paistetaan vohveleita…

…TSSRSPHRHKSFHYTWSÖDHESNANSLD TILT TILT TILT. System error.

Kesäpaniikki. <3

P.s. Toimikoon kesäpaniikkini samalla myös #trendihaastaa-kesälistana.