Kantoreppukaiho

Olemme tässä parin kuukauden aikana pyrkineet myymään ja lahjoittamaan kaikkea sellaista lastenvaatetta ja -tavaraa, jota emme itse enää tarvitse. Kuopus on pian jo vuoden ja neljä kuukautta, joten kaikkein vauvamaisimmat lelut ja kirjat sai hyvillä mielin pistää eteenpäin.

Toissaviikolla meiltä käytiin hakemassa kantoreppu uuteen kotiin, ja tajusin vasta kun oli jo liian myöhäistä, että olisin halunnut hyvästellä Manducamme. Itse asiassa purskahdin itkuun melkein saman tien, kun reppu lähti kotoamme ja nyyhkytin miehelleni, että miksi en tajunnut edes kiittää rakasta reppuamme. 

Joten tässä ne nyt tulevat, ontuvasti riimitellyt kiitoksen sanat hyvin palvelleelle kantorepullemme:

Kiitos rakas Manduca

kaikista alkuilloista,

höyhensaaren silloista,

myöhäisilloista,

iltamyöhistä, muuten niin uniköyhistä

keskiöistä, aamuöistä, kantotöistä,

joita kanssamme teit.

Kiitos rakas Manduca

kaikista niistä kerroista,

jolloin lapsemme unten maille veit.