Matkakuume nousee!
Elokuun lopussa matkustamme ensimmäistä kertaa ikinä nelihenkisenä perheenä pois Suomesta, ja millainen matka meitä odottaakaan! Aika hurja. Ja ihana. Ainutlaatuinen, ja varmasti ikimuistoinen.
Lennämme nimittäin ensin puoleksitoista viikoksi San Diegoon osallistuaksemme isoveljeni häihin upeassa La Jollan rantakaupungissa, ja sieltä jatkamme matkaa vielä Bostoniin melkein yhtä pitkäksi ajaksi. Häähumun lisäksi luvassa on visiittejä sellaisiin pikkutivoleihin kuten Disneyland (jos liikuttuu Disney on Ice -esityksessä jo siinä vaiheessa, kun areenalta himmennellään valoja, niin voi ehkä käydä vähän köpelösti tuollaisessa vähän isommassa spektaakkelissa). Puhumattakaan siitä, mitä minulle mahtaa tapahtua, kun pääsen The Wizarding World of Harry Potter -teemapuistoon! Täytyy muuten antaa Hollywoodin jengille ihan erityiskiitosta siitä, että alkoivat puuhata tulevan kälyni vanhojen kotiseutujen lähelle tällaista puistoa, kun kuulivat, että olen tulossa sinne päin syksymmällä! Arvostan. Sekään ei haittaa ollenkaan, että J. K. Rowling julkaisee loppukesästä uuden, näytelmään perustuvan Harry Potter -kirjan (Harry Potter and the Cursed Child), jonka ehdin sitten sopivasti nauttimaan ennen butterbeerin nauttimista Harryn puistossa.
Kun häämaljat on kohotettu, mikkihiirikorvat taiteltu matkalaukkuun, ja minut saatu houkuteltua pois Fireboltin päältä, pääsemme tosiaan tutustumaan vielä siihen kaupunkiin, joka on ollut isoveljeni koti jo yli viisi vuotta. Bostonissa haluan päästä ainakin Harvardin kampukselle (mielelläni vieläpä opastetulle kierrokselle), ja kahville jonnekin veljeni lempipaikoista. Tykkäisin myös käydä syömässä jossain dinerissa, jossa elämää nähnyt mutta sympaattinen viisikymppinen nutturapäinen tarjoilija tulisi kysymään, ottaisinko santsikupillisen. On kyllä hyvin todennäköistä, että kaksi- ja neljävuotiaiden matkaseuralaistemme ansiosta olen todennäköisesti viimeistään loman loppupuolella itse se elämää nähneeltä ja viisikymppiseltä näyttävä tyyppi, joka tarjoilee itse itselleen santsikuppia (jostain kahvia väkevämmästä).
Ja tästä päästäänkin tähän kuumottavaan aiheeseen: lasten kanssa matkustaminen. Erityisesti pitkät lennot mietityttävät, joten otan kiitollisena vastaan kaikki kullanarvoiset vinkit ja kikka kolmoset, joilla olette saaneet pidettyä lapsenne tyytyväisenä lentokoneessa ja säästettyä muiden matkustajien hermoja siinä sivussa. Meidän jälkikasvumme kanssa on ollut aina kiva ja suhteellisen helppokin matkustaa, mutta toistaiseksi olemme tehneet niin lyhyitä reissuja (ja pääasiassa autolla), että meillä ei ole mitään ennakkokäsitystä siitä, miten noin pitkät lennot mahtavat sujua. Lento lähtee aamusta, ja vaihdamme konetta heti Tukholmassa. Päivästä tulee siis todella pitkä, ja jotenkin meidän pitäisi saada neljä ihmistä matkatavaroineen (sisältäen juhlavaatteet, huh huh) onnellisesti perille Los Angelesin lentokentälle, jonne veljeni tulee meitä vastaan. Siskoni perhe ja vanhempamme matkustavat kanssamme samoilla lennoilla, joten aikamoinen seurue on täältä lähdössä rapakon taakse!
Nyt kun lähtöön on enää alle (!!!) kolme kuukautta, matkavalmistelumme näyttävät tältä:
* lennot on varattu
* passit on haettu ja ESTA-hakemukset tehty
* sekä San Diegosta että Bostonista on vuokrattu talot kolmen perheen jengillemme
* San Diegoa varten on vuokrattu kaksi tila-autoa
* mieheni on tilannut kansainvälisen ajokortin
* lasten juhla-asut (paitsi kengät) on tilattu (tytöt toimivat morsiustyttöinä ja siskonpoika sulhaspoikana)
* omat juhlavaatteeni on melkein hommattu (yksi mekko tarvitaan vielä), ja mies vuokraa puvun paikan päältä
Mitähän muuta? Sen tiedän, että pakkaaminen tulee olemaan painajainen. Olen huono miettimään etukäteen erilaisia toimivia asukokonaisuuksia, enkä todellakaan ole se tyyppi, joka pystyy yhdistelemään sarongista ja safarisortseista oivaltavia ja trendikkäitä asuja tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. (Ehkä kukaan ei pysty.)
Joka tapauksessa, matkakuume nousee kohisemalla, ja meille on tulossa aivan mahtava reissu! :)