Kevään merkkejä
Toissaviikolla ounastelemastani kuopuksen esiuhmasta saikin saman tien jättää turhan etuliitteen pois. Olin jo vallan unohtanut, miten jääräpäisiä tuollaiset polvenkorkuiset pörrötukat voivatkaan olla, ja miten sitä pystyykin tyynesti keskustelemaan miehensä kanssa parvekkeen sisustusratkaisuista samalla kun rauhallisella äänellä sanoittaa raivoisasti karjuvalle taaperolle tämän tunnetilaa.
Uhma on siis saapunut samaan aikaan kevään kanssa. Tänään Teatterisilta sai koristuksekseen jokakeväiset narsissit, ja aurinkoiseen säähän sopien esikoinen on suunnitellut (ja ovelasti sopinut useamman tahon kanssa) jo monta jätskireissua jokirantaan.
Esikoinen, joka ehti jo hiukan piehtaroimaan mustasukkaisuuden synkissä syövereissä kuopuksen uusien taitojen myötä, viskasi mustat sukat menemään muutaman päivän käytön jälkeen hoksattuaan, että pikkusiskon leikkitaidoista kannattaa ennemmin iloita kuin itkeä.
Kuopuskin iloitsee omista taidoistaan, ja jos jokin taito ei vielä ole hyppysissä, hän jaksaa sitä ihailtavan kärsivällisesti harjoitella. ”Itte!” kaikuukin joka välissä, samoin ”ei!” (mielenkiinnolla odotan, mille tasolle kuopus ehtii isosiskonsa tutuksi tekemässä taaperovaiheen EI-pelissä). Koska kuopus tulkitsee esikoisen näyttämän esimerkin ilmeisesti käskyksi toimia tismalleen samalla tavalla, on nuorimmainen koko tämänkin päivän raahannut muovista Duplo-laatikkoa ympäriinsä käyttäen sitä korokkeena, että yltää (melkein) sinne minne siskokin. Mies oli tänään käynyt kurkkaamassa lastenhuoneen ovelta, että mikä lapsia niin hihityttää, ja syyksi selvisi se, että molemmat olivat raahanneet pienet tuolit ikkunan eteen ja seisoivat vieretysten maisemia ihailemassa.
Hihityksestä puheen ollen, esikoinen on siinä mahtavassa iässä, jolloin vanhempia ilahdutetaan harva se päivä itse keksityillä tarinoilla ja lauluilla. Eilen kuuntelin virkistävää ”Mulla on kädet täynnä tekemistä” -esitystä, jossa laulettiin leikki-ikäisen kiireistä:
Mulla on kädet täynnä tekemistä,
niin paljon hommaa,
aikuiset aina pyytää
kastelemaan rairuohon siemeniä.
Mulla on kädet täynnä tekemistä,
jäävoimat käsissä,
kruununi tipahti just lattialle.
Mulla on kädet täynnä tekemistä,
lelut on myyty kirpparilla
…
(Näitä säkeistöjä oli varmaan parikymmentä, eikä niitä ihania sanoituksia tietenkään muista kunnolla jälkikäteen. Mitä tulee noihin kirpparilla myytyihin leluihin, niin esikoinen tuntuu kovasti kantavan kaunaa siitä, että hänen aivan liian runsaasta erittäin kattavasta surkean piskuisesta leluvalikoimasta myytiin palapeli, 1 kpl (sellainen, joka ei kiinnostanut enää kuopustakaan) ja Muumi-kirja, 1 kpl (lasten noin kymmenestä Muumi-kirjasta se kaikkein paksusivuisin).
Ruissalossakin on kevät!
(Kuva: S. Aaltonen)