Kindle on minun kirjahyllyni
Olen aina ollut kiinnostunut varsinkin uusien tuttavuuksien kirjahyllyistä. Jos on ahkera lukija (tai muuten vain tietää jonkin verran kirjallisuudesta), vilkaisu toisen ihmisen kirjahyllyyn paljastaa aina jotain siitä ihmisestä, joka ne kirjat on valinnut.
Itse kasvatin vuosikausia omaa pientä kirjastoani ja asettelin erilaisille hyllyille vieri viereen Humisevaa harjua, Himoshoppaajaa ja Harry Potteria. Olen muuttanut viimeisen viidentoista vuoden aikana lähemmäs kymmenen kertaa, ja jokaisen muuton yksi parhaita puolia on ollut kirjojen järjestäminen hyllyyn. Laitanko nämä genreittäin? Aakkostaen? Värikoodaten? Kovakantiset tähän ja pokkarit tuohon? Akateeminen kirjallisuus omalle hyllylleen? Ihanan rentouttavaa.
Syksyllä 2011 sain isoveljeltäni ensimmäisen e-kirjojen lukulaitteeni, Kobon. Miten hauskaa sillä olikaan lukea! Kobo ei kuitenkaan tehnyt minuun samanlaista vaikutusta kuin Kindle, joka oli vielä kevyempi, kauniimpi ja käyttäjäystävällisempi. Itse en olisi välttämättä edes tajunnut vaihtaa Kobosta Kindleen, ellei veljeni olisi antanut tuotakin lukulaitetta minulle lahjaksi loppukesästä 2012. Ah mikä autuas klik klik kliketi klik siitä alkoikaan, sillä muutama vuosi sitten e-kirjat olivat Amazonissa halvempia kuin nyt, ja noin 5 – 10 dollarilla sai aika uusiakin kirjoja. Rakastan ostaa kirjoja Amazonista (siitäkin huolimatta, että tiedostan Amazonin olevan käytännössä lähes monopoliasemassa varsinkin sähköisten kirjojen markkinoilla), sillä se on ainoa sivusto minun kohdallani koskaan, joka on aina toiminut kuin unelma ilman pienintäkään nikottelua ja josta voin todellakin ostaa kirjan niinkin helposti kuin klikkaamalla kerran Buy now with 1-Click -painiketta. Amazon myös suosittelee minulle kirjoja perustuen selailu- ja ostohistoriaani, ja koska olen usein siinä tilanteessa, etten oikein tiedä, mitä lukisin seuraavaksi, tämä palvelu miellyttää minua kovasti.
Myös miehelläni on jo pidemmän aikaa ollut Kindle, joten enää meillä ei ole mitään syytä ostaa konkreettisia kirjoja konkreettisesta kirjakaupasta, ellemme sitten halua ostaa suomenkielistä kirjaa (Kindleen on saatavilla vain rajallinen määrä suomenkielistä kirjallisuutta) tai lastenkirjaa. Varsinkin lastenkirjoja ostamme mielellämme, ja lastenhuone näyttääkin usein enemmän kirjastolta kuin leikkihuoneelta. Mutta omat kirjamme me joko ostamme sähköisessä muodossa tai lainaamme kirjastosta.
Koska minä kuitenkin rakastan myös kirjakauppoja, surin muuttunutta suhdettani niihin hyvän tovin. Kyllä minä vieläkin kirjakaupoissa käyn; jos joskus harvoin lähden yksinäni kaupungille, lähden sinne nimenomaan kirjakauppojen takia. Sivelen pintoja, ihailen kansia, haistelenkin ehkä vähän. Painan mieleeni, että tuo ja tuo ja tuo pitää muistaa lukea. Mutta enää en osta. En, vaikka tiedän, että fyysisen kirjan ostaminen kivijalkakaupasta palvelisi monta hyvää tarkoitusta.
Syynä tähän ei edes ole se, että olisin niin Kindleni pauloissa, etten haluaisi enää konkreettisia kirjoja. Konkreettiset kirjat ovat kannatelleet minua siitä lähtien, kun opin lukemaan; jokainen lukemani kirja on asettunut pinoon, toinen toisensa päälle, ja tuo pino on kasvanut ja kasvanut vuosien saatossa, nostanut minua yhä korkeammalle ja auttanut minua näkemään kauemmas ja ymmärtämään asioita, jotka muuten olisivat saattaneet jäädä ymmärtämättä. Minun ja Kindlen alkutaipaletta onkin varjostanut mielipaha siitä, että sähköinen kirja ei tunnu yhtä oikealta kuin fyysinen kirja. Mutta sitten tajusin, että eihän se konkreettisen kirjan näkeminen ja kädessä piteleminen ole se olennainen tekijä. En minä tipu kirjapinoni päältä minnekään, vaikka kirjojen fyysisyys muuttuisi formaateiksi, ja kansikuvat sähköiseksi musteeksi.
Ennen kaikkea syynä on käytännöllisyys: rajallinen tila, ja miten sen haluaa käyttää. Kun muutimme tähän kerrostalokolmioon kolme vuotta sitten, kävimme vielä varta vasten ostamassa kirjahyllyt makuuhuoneeseen. Mutta pikkuhiljaa esikoisen kasvaessa ja vallatessa enemmän tilaa, kirjahyllyt saivat luvan lähteä. Pakkasimme osan kirjoista sängynaluslaatikoihin, ja osa siirtyi keittiöön jääkaapin ja ruokakaapin yllä olevan, muuten täysin turhan tilan täytteeksi. Tärkeimmät kirjat jätettiin olohuoneen kirjahyllyyn. Sitten luin KonMarin ja uskalsin vihdoin luopua niistä ongelmallisista kirjoista, joista olin pitänyt kiinni aivan vääristä syistä. (Jo sen olisi pitänyt olla aika selkeä viesti joidenkin kirjojen tarpeettomuudesta, että ne ylipäänsä pakataan piiloon sängyn alle.) Kaikki vanhat kurssi- ja tenttikirjani päätyivät kierrätykseen, sillä lupasin itselleni, että jos minuun vielä joskus iskisi äkillinen tarve opiskella semantiikkaa, voin kyllä siinä tapauksessa lainata sellaisen teoksen kirjastosta. Mieskin kävi omat kirjansa läpi ja jätti vain muutaman itselleen. Ne kirjat, jotka halusimme säilyttää, majailevat yhä siellä jääkaapin päällä.
Muuten kirjahyllymme näyttää nykyään tältä:
No, okei, ei se oikeasti näytä tältä. Oikeasti pidämme siinä kauniita valokuvia. Mutta periaatteessa kaikista tärkein kirjahyllyni on nykyään juuri tällainen. Kuin mustiin kansiin puettu ikkuna, josta voin katsella koko maailmaa.
Jo alkuperäinen Kindleni, jolla sivua vaihdettiin laitteen sivussa olevasta painikkeesta, oli mielestäni tosi hyvä. Kevyt ja helppokäyttöinen laite, joka ei rasittanut silmiä ja jonka akku kesti tosi pitkään. En ollut osannut kaivata mitään muuta, mutta kun sain (taas! mulla on paras veli ikinä!) veljeltäni joululahjaksi Kindle Touchin, olin myyty sillä siunaaman sekunnilla, kun laitetta aloin käyttää. Nimensä mukaisesti uudessa Kindle Touchissa on kosketusnäyttö, ja lisäksi sillä voi lukea pimeässä. Lukuvaloa on helppo säädellä, ja laite opastaa valitsemaan silmille parhaan valaistuksen. Kindle Touchin kautta voin käydä milloin tahansa ostamassa uuden kirjan (ja jos innostuksissani ostaisin kirjan vahingossa, ostoksen voi perua). Tässä Kindlessä on myös kätevä Vocabulary Builder, jossa on sanakirja-, Wikipedia- ja käännöstoiminto (myös suomen kielelle). Kieltä opiskelevaa voi ilahduttaa myös Flashcards-toiminto, jolla Vocabulary Builderiin kerättyjä sanoja voi harjoitella. X-Ray-toiminto puolestaan auttaa palauttamaan mieleen kirjassa esiintyvät henkilöt. Ensin suhtauduin tähän toimintoon vähän epäilevästi ja mietin, että yritetäänkö tässä nyt hoitaa jotenkin koko lukeminen lukijan puolesta, mutta onhan tuo toiminto ihan kätevä esimerkiksi silloin, jos palaat kirjan pariin pitkän tauon jälkeen ja haluat virkistää muistiasi henkilöiden suhteen. Itse olen käyttänyt jonkin verran Highlight-toimintoa, jolla voin merkitä muistiin lempikohtiani tai sellaisia pointteja tieteellisessä tekstissä, joihin haluan viitata. (Kun on tarpeeksi kauan lukenut Kindlellä ja lukee sitten pitkästä aikaa ihan konkreettisen kirjan, on muuten tosi turhauttavaa, kun yrittää sormellaan pyyhkiä sivulta tekstiä muistiin, mutta jokin ei ihan täsmää…) Note-toiminnolla voi tehdä muistiinpanoja, ja tietenkin lukemaansa voi jakaa vaikkapa Facebookiin tai Twitteriin.
Ystävieni joukossa on monia konkreettisen kirjan nimeen vannovia lukijoita, mutta itse olen tainnut loikata viimeistään Kindle Touchin myötä lopullisesti sähköisten kirjojen leiriin. Kindle ei ole minulle mikään laite, vaan se on hyvä ystäväni, kevyt reissukumppanini, rentouttava yömyssyni, oma hetkeni ja aamupalakaverini. Kindle on minun kirjahyllyni, ja on jotenkin aika kiehtovaa, että nyt kun joku uusi tuttavuus astuu meille ensimmäistä kertaa, hän ei voikaan katsoa olohuoneen kirjahyllyä ja miettiä, että okei, tuommoinen tyyppi. Hänen on etsittävä vihjeet persoonallisuudestani jostain muualta, sillä se mitä minä nykyään luen, stays between me and my Kindle.
Löytyykö teistä lukijoista hengenheimolaisia ja sähköisten kirjojen ystäviä? Vai onko perinteinen, konkreettinen kirja yhä se paras vaihtoehto? :)