Kahden kerroksen nukkujat

Kaksi viikkoa sitten hyvästelimme perheessämme neljä vuotta vaikuttaneen pinnasängyn. 

Pöh, nyt valehtelin.

Oikeasti EN TAASKAAN muistanut hyvästellä, enkä kiittää, meitä niin hyvin palvellutta lastentarviketta. Elin siis uudelleen viimesyksyisen ”Manducagaten”, jolloin vasta oven sulkeuduttua ostajan poistuessa kantoreppu kainalossaan rappukäytävälle, tajusin, miten tärkeä ja arvokas se reppu oli perheellemme ollut. No, pinnasängyn suhteen tässä on onneksi sellainen hopeareunus, että annoimme sen esikoistaan odottavalle kaveripariskunnalle, joten pääsen varmaan vielä kuiskaamaan sängylle kiitokset kahden lapsen höyhensaarena toimimisesta.

Nykyään meillä nukutaankin sitten kerrossängyssä. (Siis lapset, mieheni kanssa preferoimme edelleen parisänkyä.) 

Esikoinen oli jo ennen kerrossängyn hakemista aivan liekeissä siitä, että pääsee nukkumaan yläsängyssä ja (mikä parasta) kiipeämään sinne tikkaita pitkin. Kuopus ei tietenkään osannut odottaa yhtään mitään ja suhtautuikin aika epäluuloisesti siihen, että pinnasänky kiikutettiin eräänä kauniina päivänä pois lastenhuoneesta. Toki olimme selittäneet hänelle, mistä on kyse, mutta eipä tuollainen vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen palleroinen nyt kovin paljon ymmärrä siitä, mitä kerrossängyssä nukkuminen tarkoittaa. Mutta kun saman päivän aikana lastenhuoneeseen kohosi hieno ja jännittävä kahden kerroksen sänky, ja kun kuopukselle selvisi, että hän nukkuu samassa, yhteisessä sängyssä isosiskonsa kanssa, oli hän kuitenkin varsin hyvillä mielin muutoksesta, eikä ole kertaakaan haikaillut vanhan sänkynsä perään. 

Esikoinenkaan ei varsinaisesti ole haikaillut vanhan sänkynsä perään, mutta varaukseton alkuinnostus muuttui muutaman ensimmäisen yön jälkeen pieneksi vastaanhangoitteluksi nukkumaanmenoajan koittaessa. Syykin selvisi pian: vanha sänky oli ikkunan vieressä, jolloin siihen pimennysverhoista huolimatta pääsi ikkunan sivusta kajastamaan hiukan valoa, mikä oli ollut esikoisesta mukavaa, mutta kerrossänky sijoitettiin eri paikkaan, eikä yläpetiin päässyt tuota ekstravaloa samalla lailla tulemaan. Ratkaisuksi on onneksi riittänyt se, että emme vedä pimennysverhoa vielä nukahtamisvaiheessa aivan kokonaan kiinni, ja yöksi jätämme liesituulettimen valon päälle keittiössä. (Tässä yhteydessä olen muuten kerran jos toisenkin harmitellut sitä, että ne ihanat LeeLuut tulevat markkinoille vasta joulun alla, sillä sellaiselle olisi kovasti ollut nyt tarvetta!) Muuten esikoinen on ollut yläsänkypaikastaan vain mielissään ja varsinkin ensimmäisinä päivinä loikoili siellä päivisinkin Onnelia ja Annelia lukien.

Pelkäsimme sänkyä ostaessamme hiukan sitä, että entä jos portaita ja kiipeilyä rakastava kuopus ei malta antaa tikkaiden olla, vaan roikkuu niissä päivät pitkät. Tämä osoittautui onneksi aivan turhaksi murheeksi, sillä kun kuopus ensimmäisen kerran yritti nousta tikkaille, kielsimme häntä ja selitimme, että hän on vielä liian pieni kiipeämään yläsänkyyn ja että hänen paikkansa on alasängyssä. Jotenkin hämmentävän helposti kuopus uskoi perustelumme, eikä ole sen jälkeen kertaakaan edes yrittänyt nousta tikkaille, eikä muutenkaan osoittanut mitään kiinnostusta yläsänkyä kohtaan. Olemme myös tämän säännön vuoksi ilmoittaneet esikoiselle, ettei hänelläkään ole mitään asiaa pikkusiskon sänkyyn ainakaan ilman siskon lupaa.

Koska ostimme saman tien normaalikokoisen kerrossängyn (Sotkan JUNIOR-sänky), alasängyssä ei ollut ollenkaan turvalaitoja. Yläsängyssä on täysin riittävä turvalaita, mutta estääksemme pitkin poikin ja vähän siellä sun täällä nukkuvaa kuopusta tipahtamasta alasängystä, kävimme ostamassa Ikeasta kaksi VIKARE-turvalaitaa, joiden ansiosta alasänkykin on tarpeeksi turvallinen unipesä. Turvalaidat ovat siinäkin mielessä hyvä ratkaisu, että ne hankaloittavat huomattavasti kuopuksen itsenäistä sängystä pois kiipeämistä, ja hän näyttääkin suhtautuvan itsestäänselvyytenä siihen, että sängyssä pysytään niin kauan, että äiti tai iskä tulee nostamaan sieltä pois.

Yöt kerrossängyssä ovat siis sujuneet varsin hyvin ainakin nämä ensimmäiset pari viikkoa. Vaikka tuo Sotkan kerrossänky onkin aika iso, toi se kuitenkin lisää tilaa lastenhuoneeseen, ja joskus tulevaisuudessa, jos tarvetta on, sängyt pystyy irrottamaan toisistaan kahdeksi erilliseksi sängyksi. 

Millaisia nukkumisratkaisuja teillä on tehty?