Kesän kaltainen olotila
Keskikesän juhla on tällä viikolla, vaikka minä en ole vielä edes tajunnut, että on kesä. Olen kyllä tehnyt paljon kesäisiä asioita, mutta niitä tehdessäni minulla on ollut koko ajan huijarifiilis: tässä sitä nyt vaan kävellään pitkin jokirantaa auringonpaisteessa, vaikkei ole vielä oikea kesä. Tässä sitä nyt kastellaan varpaita Saaronniemen rannassa, niin kuin olisi muka jo kesä. Jokainen aurinkoinen kahvikattaus parvekkeelle, jokainen aurinkorasvan suihkaus, helteen sulattama jäätelö lapsen kädessä, mansikkakulho ja linnun viserrys saavat minut ihmettelemään, että miten me olemmekin pystyneet huijaamaan itsellemme kesän kaltaisen olotilan, vaikkei edes ole kesä.
***
Viime viikonloppuna siskoni lapsineen tuli meille yökylään. Lauantai-illan Spotify-listalla soi Miskan Kesän lapsi, Tuulin Paljon onnea vaan, Risto Räppääjän Täältä pesee ja Antti Tuiskun Sata salamaa. Kummityttöni on yhtäkkiä kasvanut niin, että aloittaa syksyllä eskarin ja kysyi iltapalaa kattaessani, että miten hän voisi auttaa.
Kesäkuun alussa juhlittiin esikoisen nelivuotissynttäreitä. Hän sai toivomansa taikurin asun ja taikoi minut ensi töikseen apinaksi. Heinäkuun lopussa kuopus täyttää kaksi. (Hän on varmaan itse sitä mieltä, että ei täytä, koska kaikki on tällä hetkellä EI.)
Isoveljeni oli kahden hyvän ystävänsä kanssa melkein koko viime viikon Suomessa, koska viikonloppuna hän juhli polttareitaan Helsingissä. Torstaina minä ja siskoni esittelimme heille Turun yöiltaelämää ja tulimme siinä samalla esitelleeksi koko joukon pubeiksi muutettuja rakennuksia: menimme ensin Kouluun, joka on ollut vanha koulu, sieltä Uuteen Apteekkiin, eli siis vanhaan apteekkiin, ja sen jälkeen kävimme vielä Old Bankissa, joka on (gasp!) vanha pankki.
***
Heittelen ilmoille kesäsuunnitelmia vähän samaan tyyliin kuin viime vuoden kesäpaniikissani: Zoolandia, Vepsän saari, Uusikaupunki, Ti-Ti Nallen talo, Pohjanmaan reissu, metsäretket, uimaretket, mummilat, mammalat, serkkulat – nyt on kesä, nyt täytyy mennä! Samalla nautin siitä, että on rauhallinen hetki, juodaan kahvit parvekkeella, tuolla lentää lokki, luetaan vaan Touhukas Tomi vielä kerran.
Kesä tuo aina tullessaan kaipuun muutokseen. Itse asiassa kaikki vuodenajat tuovat sen, halun vaihtaa maisemaa. Sekoittaa vähän pakkaa, hämmentää tätä soppaa, johan tässä on hetki ollutkin tyyntä. Tekisi mieli muuttaa keskelle ei mitään, pois kaupungin sykkeestä. Vaikka asun juuri siinä kaupungissa, jossa haluan. On ilahduttavaa pyöräillä aamuvarhaisella töihin, kun voi nähdä erittäin vanhan rouvan, joka on pukeutunut yöpukuun, jollaisia en tiennyt enää olevan olemassakaan, ja tohveleihin, viemässä koiraansa aamupissalle papiljotit päässä. Ja seuraavan korttelin kulmalla on vähällä törmätä rakastuneeseen pariskuntaan, joka on pysähtynyt suutelemaan.