Kinuskikolli eiku…
Kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta.
Te olette kaikki varmasti tästä nyt tosi yllättyneitä, koska blogini kautta minusta on varmaan välittynyt sellainen pullantuoksuinen kodinhengetär -fiilinki (ai eikö muka?), mutta itse asiassa en ole koskaan ollut erityisen innokas leipomaan. Tulen kyllä suvusta, jossa todellakin osataan tehdä mehevimmät korvapuustit (äiti) ja suussasulavimmat juustokakut (sisko), mutta meikäläinen on seissyt jossain ihan eri jonossa siinä vaiheessa, kun pullageenit on jaettu. Ei leipominen mielestäni mitenkään vastenmielistä ole, mutta harvemmin leivon ihan muuten vain. Nykyään meillä leivotaankin oikeastaan vain silloin, kun on juhlat tulossa, ja silloinkin yleensä vain varmoja ja turvallisia suosikkeja. (Tämän astetta karumman konditorian valikoimaan kuuluvat mustikkapiirakka, suklaahippumuffinssit, pari erilaista kuivakakkua ja piimäpiirakka – siinäpä ne sitten ovatkin.) Minulla ei riitä kärsivällisyyttä reseptien pikkutarkkaan noudattamiseen, ja siksi olen aina suosinut sellaisia leipomuksia, joiden kanssa ei ole niin väliä. Ja nyt kun keittiössä häärii usein myös vähintään yksi minikokoinen apukokki, on senkin vuoksi mukava leipoa sellaisia suurpiirteisiä piirakoita ja kakkuja, jotka eivät pienestä säätämisestä säikähdä.
Mutta asuu meillä toisenkinlainen leipuri, nimittäin mieheni. Rakas Kinuskikollini jaksaa noudattaa reseptejä, sihdata jauhoja ja pursottaa kermavaahtoa, ja vaikka yleensä leivommekin yhdessä, hoitaa mieheni aina kaikki huolellisuutta vaativat vaiheet. Tänään kokeilimme tehdä Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon -kirjan mutakakkukuppeja, ja työnjako oli helppo sopia: mies sulatti suklaan ja annosteli taikinan kuppeihin, esikoinen sekoitti kuivat aineet, kuopus katsoi Mimiä ja Kukua, ja minä vatkasin muna-sokerivaahdosta unelmaisen kuohkeaa.
Ja aika ylpeitä olimme pyöräyttämistämme herkuista! Mutakakkujen koostumus oli juuri oikeanlainen ja kylkiäiseksi valittu Valkoinen kuningatar -jäätelö sopi valkosuklaisuutensa ansiosta kakkujen kaveriksi aivan loistavasti.
Suosittelen kyllä lämpimästi tätä Sini Visan reseptikirjaa. Kirja on itsessään kuin kaunis leivonnainen, mutta kauniiden kuvien lisäksi kirjasta löytyy niin nerokkaita reseptejä, että myös kaltaiseni kokemattomampi leipuri inspiroituu niin, että sähkövatkain on karata käsistä. Löytyy englanninlakritsikakkua, joulupuurokakkua, Rocky Road -pizzaa, suklaamunapiirakkaa, metrilakuleivoksia, korvapuustipikkuleipiä ja vaikka mitä muuta. Myös suolaista tarjottavaa on, kuten vaikkapa hampurilaispiirakka ja pizzakakku.
Mitä teillä leivotaan?
