Valivalikahvit
Tänään täällä Kahvittelijan keittiössä keitetään oikein kunnon valivalikahvit! Toivottavasti sinäkin muistat joskus istua alas, hengittää syvään ja oikein uppoutua kaikkeen siihen, mikä juuri nyt on elämässäsi huonosti!
Tällä viikolla meillä täällä Kahvittelijan kotona on sairasteltu. Tämä sama, syvältä hanurista oleva teema oli nähtävissä kodissamme jo viime viikolla, kun kuopuksella todettiin olevan vauvarokko. Aloimme kuitenkin epäillä lääkärin diagnoosia siinä vaiheessa, kun kuopuksella aukesivat varpaanvälit. Yritimme parhaamme mukaan sekä lievittää kipua että saada varpaanvälejä olemaan vuotamatta verta, tässä vähän vaihtelevasti onnistuen. Jos varpaat eivät olleet illansuussa aivan vereslihalla, kiedoimme niihin yöksi lampaanvillaa pitämään varpaita hellävaraisesti erillään, ja tässäpä sellainen hoitokeino, jonka jokainen kaksivuotias mukisematta hyväksyy! Or not.
Sunnuntaina sitten esikoinenkin heräsi kuumeisena, ja loppupäivästä minullakin oli sellainen olo, että tiesin kuumeen olevan nousemassa. Ja kyllähän se sieltä nousi, samoin kuin minä maanantain vastaisena yönä, kun hoipertelin vilusta väristen keittiöön ottamaan Buranaa. Jo tämä reissu teki niin sanotusti vähän tiukkaa ja nostatti nihkeän tuskanhien pintaan, mutta yritin siinä sitten kuitenkin edetä kohti vessaa, koska olisihan se kohtuullista, että myös kuumeisena pääsisi käymään pissalla. No minä en päässyt, vaan pyörryin dramaattisesti vessan kynnykselle, joka näin jälkikäteen ajateltuna ei ollut ollenkaan hyvä paikka ihmisen pyörtyä. Siinä on nimittäin sellainen aika kova ja terävä kynnys, johon onnistuin telomaan polveni mätkähtäessäni kovalle lattialle. Mieheni oli onneksi kuullut kaatumisen aiheuttaman tömähdyksen ja tuli hätiin, koska en olisi päässyt omin avuin lattialta ylös. Olin sopertanut jotain sekavaa takista ja ollut veltto kuin spagetti, kun mies oli auttanut minut takaisin sänkyyn.
Maanantaina kävin työterveydessä samalla kun mies vei kuopuksen uudelleen lääkärille, joka totesi kyseessä olevan sittenkin enterorokon. Kuopus alkaa onneksi olla jo terve, eikä esikoiselle ole ainakaan vielä tullut ainoatakaan rakkulaa, mutta minulla on ollut eilisestä lähtien suussa, käsissä ja jaloissa ärsyttävästi kutisevia ja kipeästi pisteleviä rakkuloita. Jos jotain yrittää syödä, tuntuu siltä, että siinä samalla nieleskelee muutaman minikaktuksen.
Huoh. Arvatkaa muuten mistä valivalikahvikupillisen tunnistaa (valituksen lisäksi) parhaiten? Siitä, ettei kupissa ole oikeasti yhtään kahvia. Koska kurkkukipu ja kipeät rakkulat.
Keitä sinä nyt vuorostasi oikein kunnon valivalikahvit tai tule ainakin tänne kommenttikenttään valittamaan jostain – ollaan surkealla mielellä yhdessä!