Tänään

Tänään kuuntelin aamulla töihin kävellessäni Vesa-Matti Loirin joululaulua Tähti tähdistä kirkkain.

Tänään söin töissä pikapuuroa aamuyhdeksältä, kanawokkia lounaaksi ja Skyrin rahkan välipalaksi. Join kolme kuppia menettelevää toimistokahvia keitettynä sellaisella Moccamasterilla, johon on pinttynyt ties kuinka monen vuosikymmenen toimistodraamat.

Tänään kävin töistä tullessani vaatekaupassa, pitkästä aikaa. Luulin löytäneeni halvalla alerekistä jännästi ommellun tunikan, kassakoneeseen tuli kuitenkin lukemaan takki/jakku. 

Tänään luin lapsille Haluatteko nähdä tähden? -kirjaa, jota lapset rakastavat kuunnella. Ai miksikö rakastavat? Siinä mainitaan ”alakuloinen pieru”.

Tänään ostin ruokakaupasta pakastesämpylöitä, joiden avulla kiireettömän lauantain aamupalasta tulee astetta prameampi, piparitaikinaa ja kiinankaalia. 

Tänään katselin viereeni liikennevaloihin pysähtynyttä nuorta naista, joka oli sellainen noin parikymppinen opiskelija. Ihailin hänen tyyliään ja mietin samalla vähän huolissani, että mahtaako hän palella. Muistelin niitä aikoja, jolloin itse olin parikymppinen, välillä vähän paleleva opiskelija. Nyt minulla oli ylläni kevyesti topattu takki ja jalassani järkevät talvikengät. Näytin tuon opiskelijan silmissä varmaan aika vanhalta. Ja jos totta puhutaan, en minä enää mikään aivan uunituore tapaus ole.

Tänään söin perheeni kanssa spagettia ja lihapullia tomaattikastikkeella, mikrossa lämmitettyjä pakasteherneitä ja porkkanaviipaleita. Jälkiruoaksi kahvin kanssa, onhan sentään perjantai, söimme mummilta ja ukilta laivatuliaisena saadut Kinder-munat. Jokaiselle riitti yksi.

Tänään minuun iski kova ikävä tätä Kahvia, kiitos! -blogiani kohtaan. Istahdin läppärini ääreen kirjoittamaan teille. 

Tänään on marraskuu, kuukausi, joka saa minut yleensä itkemään.

Tänään olen kuitenkin onnellinen.

Viime viikonloppuna Lasten Kirjamessuilla:

Kuva: S. Aaltonen