Etsin kunnes löysin sen!

Ajattelin hakea nopeasti ja näppärästi kuvakansioistamme jonkun niistä lukuisista kuvista, joissa olen kahvikuppi kädessä. Paitsi että eihän niitä olekaan! Mitä ihmettä, miten se on edes mahdollista? Ainahan minä juon kahvia, enhän minä osaa tehdä mitään, jos ei ole kahvia. Tiedostan kyllä, että kamera-arkana ihmisenä en ole koskaan ensimmäisenä pomppaamassa linssin eteen ja huutamassa, että kuvaa minua, kuvaa minua! Mutta kun minusta kuitenkin on ihan ÄLYTTÖMÄSTI kuvia! Päätin, etten lepää ennen kuin olen löytänyt kuvan itsestäni kahvia juomassa. Aiemmin löysin häämatkakansiosta tuon ylläolevan ”kansikuvan”, mutta ei sitä lasketa, siinähän näkyvät vain minun käteni ja uutuuttaan kiiltelevä vihkisormus.

Metsästäessäni sitä kahviaiheista kuvaa törmäsin kyllä liian usein kohtalaisen tiheästi kuviin minusta rutistamassa mansikkamargaritaa tai jotain muuta drinkkiä. 

Kuten esimerkiksi tässä Rennon terassilla otetussa kuvassa…

…tai tässä häämatkalta Kreikassa otetussa kuvassa (huomaa tiukka puristusote)…

…sitten luulin, että no niin, nyt tärppäsi! Mutta tässä kuvassahan onkin kaakaota (ja sen seurauksena kasvoillani hivenen hämmentynyt ilme)…

…olin jo luopua toivosta ja mietin, että no voi kökkö, täytyykö tässä oikein lavastaa joku kuva, että tässä sitä vaan hörpitään kahvia kotosalla ihan luonnollisesti, pyjamahousut yllättäen vaihtuneena johonkin fiksumpaan ja hiuksetkin pestynä. Mutta sitten onneksi löysin Budapestin matkakuvista otoksen, jossa ensikertalaisena hörpin oikein aitoa Starbucks-kahvia! Tadaa, tässä näette minut omimmillaan: kahvimuki kädessä ja kuvasta pois jäänyt suklaakakunpala lautasella.