Blogin syy!

Syytän tätä blogia siitä, etten saanut viime yönä nukuttua. Pyörin levottomasti sängyssä ja mietin inspiraatiohurmoksessa kaikkia niitä mahdollisia ja mahdottomiakin aiheita, joista haluan lähitulevaisuudessa (lue: heti tällä sekunnilla) kirjoittaa. 

Nyt väsyttää. 

Täytyisi purkaa noita muuttolaatikoita. Täytyisi siivota ja sisustaa. 

Mutta kun nyt minulla on tämä blogi! Alkaa tuntua siltä, että mieleni oli sen verran ovela, että loi tämän blogin sijaistekemiseksi. Enhän minä nyt mitenkään ehdi kodinlaittopuuhiin, kun on tämä luomisen vimma. Kaikkihan sen tietävät, että tuoretta blogia täytyy päivittää ahkerasti, ettei säikytä tiehensä sitä yhtä lukijaa, joka tänne on ehkä eksynyt googlettaessaan jotain ihan muuta. Tiede-lehdessä puhutaan sijaistekemisestä eli prokrastinaatiosta, joka vaivaa erityisesti vaativien kirjoitusprojektien kimpussa painiskelevia. Ilmiö on minulle tuttu jo opiskeluajoilta, nyt olen vain kääntänyt tilanteen päälaelleen: kun normaalisti siivotaan kaappeja kirjoittamisurakan välttämiseksi, minä kirjoitan blogia kaapinsiivousurakan välttämiseksi. Tai oikeastaan minä vain vetkuttelen enkä saa aikaan, kuten psykologi Annamari Heikkilä samaisessa Tiede-lehden jutussa toteaa. On toki hienompaa nimetä oma laiskuutensa prokrastinaatioksi kuin arkisesti pelkäksi saamattomuudeksi.

suhteet oma-elama hopsoa ajattelin-tanaan
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.