Älä stressaa sunnuntaisin

Olen aina ollut vähän huono nauttimaan sunnuntaista. Olen tuhlannut monet viikon viimeiset hetket tulevan viikon työ-, opiskelu- tai muiden kuvioiden miettimiseen, mikä luonnollisesti on latistanut viikonloppufiiliksenkin aika tehokkaasti. Mutta tässä jokin aika sitten havahduin yhtäkkiä siihen, että ei helvetti, sunnuntaihan on käytännössä katsoen puolet viikonlopusta! (Jep, oivallan usein tällaisia itsestäänselvyyksiä vähän jälkijunassa.) 

Ei ole mitään järkeä viettää viittäkymmentä prosenttia viikonlopusta stressierkkinä ja huokailla, että huomenna on taas maanantai.

Ja nyt kun olen tämän mullistavan havainnon tehnyt, tämäkin sunnuntai on tuntunut ihan supermukavalta päivältä! Aamulla veimme kirpparipaikallemme lisää tavaraa ja iloitsimme jokaisesta kaupaksi menneestä kiposta, kengästä ja kirjasta. Kotiin palattuamme mies laittoi ruokaa, minä puuhailin lasten kanssa. Kuopuksen päiväunien aikaan sain tehtyä omia hommiani (tämä ei nyt ehkä ihan istu siihen sunnuntaimielikuvaan, jota yritän luoda, mutta tein niitä hommia mielelläni) ja esikoinen katseli ensin piirrettyjä ja leikki sitten taikahiekalla. Kuopuksen herättyä söimme välipalaksi anopin eilen tuomia Lidlin karjalanpiirakoita (”miten voi ollakin tällainen onnenpäivä, että kahtena päivänä karjalanpiirakoita!” onnellinen esikoinen päivitteli) ja sitten lähdimme jokirantaan kävelylle. Matkalla selitin esikoiselle, miksi äiti aina välillä käy salilla harjoittelemassa juoksemista (Turku City Runiin on enää 3,5 kk!!!), ja tästä innostuneena esikoinen toteutti jokirannassa oman yhden hengen juoksukilpailunsa, jonka hän suvereenisti myös voitti, siitä huolimatta, että kisaan osallistui hetkeksi myös ihana papparainen hymy huulillaan. Paluumatkalla haimme maitoa ja kermaa lättyjä varten. Mies jäi vatkaamaan taikinaa, kun minä lähdin vielä salille, koska siihen juoksutapahtumaan ei tosiaan ole enää pitkä…juoksin neljä kilometriä ja iloitsin hiukan kohonneesta keskinopeudestani, sitten hoipuin tutisevin jaloin kotiin suihkuun ja lättyjä syömään.

Aktiivisesta päivästä huolimatta kuopus on ehtinyt piirtämään monta ”papiaa” täyteen ja tekemään monta ”papieliä” (palapeliä). Esikoinen on sepittänyt monet kirjat uusiksi ja ideoinut pöllöpelin. Kuopuksesta on leivottu pullaa ja esikoisesta kakkua (kuopus tykkää pullapitkona olemisesta niin paljon, että vaatii usein ”puvva! puvva” ja asettuu saman tien lattialle odottavaiseen pitkoasentoon).

Eikä tässä vielä kaikki! Sunnuntaita on vieläkin jäljellä! Aivan kohta sohva kutsuu ja katsomme Netflixistä viimeiset jaksot huikeaa, surullista, raivostuttavaa, mahtavaa ja traagista Making a Murderer -sarjaa. 

Näihin empiirisiin tutkimuksiin nojaten voisin todeta, että stressitön sunnuntai on paljon hauskempi kuin stressisunnuntai! Varsinkin kun se maanantai tulee sieltä aivan yhtä nopeasti tai hitaasti joka tapauksessa.

Mukavaa uutta viikkoa! :)