Armoa

Ajattelin ensin tulla kirjoittamaan, miten rankkaa meillä tällä hetkellä on mustasukkaisen esikoisen kanssa. Mutta en oikeastaan halua avautua siitä sen enempää. Tai no, sen verran voisin sanoa, että minun on tehnyt tänään(kin) mieli kiljua esikoiselle, että ANNA ARMOA, minua on vain yksi ja minä yritän parhaani! Mutta sehän on tunnettu tosiasia, että uhmaikäinen ja mustasukkainen lapsi ei todellakaan anna armoa vaan rutistaa ihmisestä viimeisetkin mehut.

(Ja sitten se armoton tyyppi nukahtaa päiväunille lattialle vauvan puuhamatolle unipupuaan puristaen ja on niin suloinen, etten kestä.)

Päätin, että sen sijaan, että kertoisin yksityiskohtaisesti näistä välillä niin painajaismaisista päivistä, kerronkin jotain mukavaa: esikoinen on saanut silittää hevosta ja syöttää tälle leipää, mummin ja mamman ruokahuolto pelaa (muuten esikoinen varmaan söisi aamusta iltaan karjalanpiirakkaa) ja minulla on paljon suklaata ja laadukas chick lit -romaani lähestymässä kutkuttavaa loppuaan.

Niin ja molemmat lapsetkin nukkuvat.