Ärsyyntymisen comeback
Olen nykyään jäsen siinä ”Muutetaan kielteiset ajatukset myönteiseksi” -kerhossa, jossa pienet ongelmat hymistellään olemattomiin kaikenlaisilla tsemppilauseilla. Tehdään utuisin silmin valinta olla onnellinen ja henkäistään First World Problems ennen kuin ärsyyntyminen ehtii edes vilauttaa entistä VIP-korttiaan.
Nyt kuitenkin päätin, että happy happy joy joy -kerho on tänään talvilomalla. Sen kunniaksi avaudun nyt kaikesta siitä mikä minua tällä hetkellä ärsyttää:
#1 Harmaus. Tämä helvetillinen harmaus. Sataa vuoroin vettä, vuoroin räntää. Muistatteko sen Taavitsaisen iskelmän, jossa aurinko suuteli häntä ja jotain Andréta. Päivitin sitä hiukan: ”Aurinko vältteli meitä, huokaus. Kun kuljettiin loskateitä, ankeus. Sun nimes kirjoitin räntään, harmaus. Sen pyyhki tuulet, sä vielä sateen kuulet.”
#2 Flunssa. Minun ei todellakaan pitäisi kitistä sairastelusta. Olemme päässeet jostain syystä aivan käsittämättömän helpolla mitä tulee lasten sairasteluun; esikoisella oli viimeksi kunnon flunssa kaksivuotissyntymäpäivien alla ja kuopus ei ole sairastanut vielä yhtään kunnon räkätautia. Nytkin kun minulla nenä vuotaa ja päätä särkee niin lapset ovat selvinneet pienellä tukkoisuudella. Mutta silti, ettei tämä vahingossakaan karkaa siihen myönteisten puolien etsimiseen niin on todettava, että flunssa on syvältä, oli se sitten minulla tai jollain muulla. Ja se tyyppi, joka on keksinyt sanoa, että flunssanhoidossa tärkeintä on lepo – voisitko tulla hoitamaan lasten yöheräilyt? Kiitti.
#3 Venkoilu. Siis se kaikenlainen ärsyttävä vastaanhangoittelu ja temppuilu, jota lapset harrastavat. Esikoisen venkoilun voimakkuusaste on suoraan yhteydessä huomionkipeyden määrään ja vaikka minä ymmärrän, ettei ole kivaa olla joskus kokonaiset kolme sekuntia ilman huomiota niin välillä vain ottaa niin kovasti päähän se. Venkoilu siis. Varsinkin kaikenlainen ruokapöydässä tapahtuva venkoilu, joka aivan liian usein johtaa maitolasin kaatumiseen.
#4 Meteli. Melu, möykkä, mekkala, mitä näitä nyt on. Aina väärään aikaan väärässä paikassa. Usein tuo epäkohtelias kutsumaton vieras kiipeää parvekkeelle silloin, kun nukutan vauvaa päiväunille. Tai iltaisin, juuri kun vauva on nukahtanut, mekkala hiipii ovelana jalkojeni juureen ja naamioituu ärsyttävän tekopirteäksi ja interaktiiviseksi lelukameraksi, joka huutaa, että AURINKO ON KELTAINEN, kun vahingossa hipaiset sitä varpaallasi.
#5 Sotku. Ne hetket, jolloin pyyhit ruokapöydästä leivänmuruja, salaatinhippusia, tomaatinsiemeniä, paprikanpaloja, jauhelihamurusia, maissinaksutöhnää, bataattisosetta, maitotahroja, kuivuneita banaaninretaleita, paahtoleivän reunuksia ja pienen viipaleen juustoa. Ja sinulle tulee sellainen hassu déjá vu -tunne, että olet tehnyt näin ennenkin.
+1 Lastenvaatteet. Kun selkäsi käännät, jompikumpi lapsistasi on yhtäkkiä kasvanut niin paljon, ettei eilen esiin kaivettu body tai olohousut olekaan enää sopivat.
Miltä sinun oma ärsyttävien asioiden listasi näyttäisi tällä hetkellä?