Päivän sana on kuolaisu. Tämä esikoisen tänään keksimä sana kuvaa sitä tyyliä, jolla vauva (yrittää) antaa suukkoa poskelle. Märkää touhua!   P.s. Jaksoin sitten olla kokonaiset kaksi päivää kirjoittamatta lapsen suusta -juttuja. 

Hei kaikille pitkästä aikaa! Toivottavasti olette voineet hyvin ja nauttineet näistä talvisista loskaisista keleistä! Blogitauko teki hyvää. Ilmeisesti minulle olisi riittänyt jo yhdenkin päivän tauko, koska tajusin jo tammikuun toisena päivänä, että tietenkin haluan jatkaa bloggaamista, mutta päätin sitten hyödyntää koko kuukauden mittaisen tauon ja kypsytellä mielessäni ajatuksia tulevien postausten sisällöstä. Uskon olleeni oikeilla jäljillä silloin huhtikuussa 2013, […]

Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti vuodesta 2015 tulee juuri sellainen kuin olet halunnut!  Itse toivotin uuden vuoden tervetulleeksi ristiriitaisin tuntein. Minua on jo pitkään vaivannut epämääräinen väsähtäminen blogini suhteen. Kun vielä loka-marraskuussa tilanne oli sellainen, että tarvitsin muistikirjaa postausideoille, joita oli aina enemmän kuin aikaa kirjoittamiselle, nyt tilanne on se, etten edes tiedä, missä se koko muistikirja […]

  Aika monessa perheblogissa on viime päivinä keskusteltu joulunvietosta ja siitä, millainen on juuri omalle perheelle sopiva ja mieluinen joulu. Haluan itsekin pysähtyä hetkeksi miettimään, millaista aattoa meidän perheessämme halutaan viettää. Huominen jouluaatto on siinä mielessä poikkeuksellinen, etten vietä sitä saman katon alla siskoni kanssa. Laskeskelimme nimittäin lauantaina, että olemme olleet erillämme vain kahtena aattona: vuonna […]

Kun #MOMFIE-blogissa huhuiltiin osallistujia bloggaajien salaiseen joululahjatempaukseen, ilmoittauduin salamannopeasti mukaan, koska kaipasin jotain pientä piristystä kaamoksen keskelle. Lähetin paketin omalle blogiystävälleni maanantaina, toivottavasti se on jo löytänyt tai ainakin löytää pian tiensä perille. Oma jouluyllätykseni tuotiinkin sitten aivan kotiovelle saakka! Perjantaina sain nimittäin salaiselta tontulta tekstiviestin, jossa kysyttiin, että saisiko paketin tuoda oven taakse, kun […]

Jouluvalmistelut vievät minua niin kuin pässiä narussa. Olen tällä hetkellä jo niin syvällä joululandiassa, että olen päättänyt leipoa elämäni ensimmäisen taatelikakun. (Tarvikkeetkin on jo hankittu eli tämä hanke saattaa edetäkin toteutusvaiheeseen, toisin kuin ne lasipurkkilahjaideat.) Teen listoja jopa niistä TO DO -listoista, joita täytyy muistaa tehdä. Eilen hermoilin konsertti-iltaa (tai siis hermoilin esikoisen mahdollista eroahdistusta […]

Lauantaiaamuna sanoimme tytölle aamupalalla, että tänään lähdetään nalletaloon ja uimaan. Tyttö ei kyennyt hämmästykseltään sanomaan kuin ”Oho!”, eikä muuten vastustellut pukemista millään lailla. Nalletalossa oli taas kerran hauskaa: perheitä ei ollut kovinkaan paljon, joten tyttö sai halailla nalleja niin paljon kuin halusi. Parasta taisi kuitenkin olla se, kun Ti-Ti Nalle nappasi tytön mukaansa kesken laululeikkituokion […]

”Sataa, sataa aina aina vaan, sateen ropinan kaikki kuulla saa…” Kyllästyttää tämä vesisade. Lunta ja lumiukkoja näkyy vain joulukirjoissa, joita tyrkytän esikoiselle kiihtyvään tahtiin, koska haluaisin päästä edes hiukan tunnelmoimaan valkeaa joulua. Tyttö ottaa minulta joululaulukirjan pois kesken Sydämeeni joulun teen –hoilotukseni ja toteaa, että haetaan äitille joku hiljaisempi kirja. ”Kuule kuinka sade näin rummuttaa, ra-ta-ta-ta […]

Toivottavasti Joulupukki ei näe sitä Teknikmagasinetin kuvastoa, joka ainakin täällä Turussa tipahti eilen pahaa-aavistamattomien kansalaisten postiluukuista. Olisi nimittäin karmeaa, jos Joulupukki erehtyisi hätäpäissään ostamaan jotain näistä turhakkeista. Vaikka eivät ne tavarat Teknikmagasinetin mukaan ole mitään turhakkeita, onhan Teknikmagasinetin slogankin vaatimattomasti ”elämän tarkoitus”. Tämä mainoslause herätti minunkin uteliaisuuteni, koska olisihan se kiva tietää, mikä se elämän tarkoitus […]

Sain marraskuussa Innoluxilta testattavaksi Tubo-kirkasvalolaitteen, jota esittelin muutama viikko sitten täällä. Suunnittelin häätäväni kaamosmasennukseni pois joka-aamuisella puolen tunnin kirkasvalohoidolla. Olin kuitenkin unohtanut suunnitelmistani yhden aika merkittävän seikan: lapset. Utopistinen hoitosuunnitelmani oli jotakuinkin tällainen: istuisin aamiaispöydässä heti heräämisen jälkeen vähintään sen puoli tuntia, joisin rauhassa kahvia ja lueskelisin samalla sanomalehteä (vaikkei meille sellaista edes tule). Välillä kääntäisin kasvoni kirkasvalon puoleen […]