Säkevä kirjasyksy jatkuu jatkumistaan, ja hyvä niin! Erityispedagogiikan opiskelu vie paljon aikaani, koska se esseitä viimeiseen asti pohtiva ja hiova perfektionisti näköjään lymyilee minussa edelleen. Taapero antaa armoa 75 – 90 minuuttia päivässä päiväunien muodossa, lopun aikaa hän solkottaa tiuhaan tahtiin toiveita ja vaatimuksia höpönlöpön-kielellään ja luulee pyörittävänsä tätä maailmaa. Lilyssäkin hengaan suht usein ja […]

Huh, ihana istahtaa hetkeksi. Tämä viikonloppu on ollut täynnä hauskoja ja mukavia tapaamisia ja tapahtumia, joten pieni tuokio oman rakkaan tietokoneen ääressä on enemmän kuin tervetullut. Perjantai-iltana istuin iltaa ystäväni kanssa turkulaisessa The Castle Barissa. Kävelymatka kotoani pubiin oli täynnä vaaroja – siis omassa mielikuvituksessani. Siitä tietää, että on katsonut aivan liikaa FBI – Criminal […]

Eilen soitin elämäni ensimmäisen kerran hätäkeskukseen. Vanha eläkeläispariskunta tuli nykäisemään minua hihasta puistossa taaperoa keinutellessani ja vinkkasi, että puiston toisella puolella viruu sammunut mieshenkilö, kasvot ikävän oloisesti alaspäin. ”Siellä märällä nurmella”, murehti rouva. No, minäpä soitin hätäkeskukseen ja esitin asiani (vanhuksilla ei siis ollut omaa kännykkää mukana), ja sieltä sitten luvattiin lähettää poliisipartio tarkistamaan tilanne. Kun […]

(Aargh! Oman sekoiluni takia tähän vanhaan postaukseen tuli tämän päivän päivämäärä, enkä saa sitä muutettua takaisin. Huoh. No, Polly-karkit ovat aina ajankohtainen juttu…mutta alun perin juttu on siis julkaistu 27.5.2013.) Sain tänä aamuna luettua loppuun Lauren Grahamin Someday, Someday, Maybe -romaanin. Tilasin kirjan Kindleeni alun perin tämän loogisen ajatusketjun perusteella: Gilmoren tytöt on lempisarjani – Lorelai Gilmorea […]

Eilinen päivä tuntui käsittämättömän pitkältä. Tuntui siltä, kun kaikki lapsuudenaikaiset joulupukin odottelut, terveyskeskusten odotushuoneissa istutut tunnit ja peruskoulun matikantunnit olisi tungettu eiliseen ja heitetty päälle vielä tuhat kilometriä kasitiellä köröttelyä. Huh.  Taaperon lähestymistapa talviaikaan on onneksi ollut paljon järkevämpi kuin oma kielteinen tässäeiolemitäänjärkeä-meuhkaamiseni. Hän aloitti valmistelut viikkoa ennen H-hetkeä nukkumalla aamu aamulta hiukan pidempään ja […]

Oh Sweet May! -blogissa on inspiroiva blogihaaste: kerro oman elämäsi tärkeät aakkoset. No, minäpä kerron. A: Avioliitto. Mielestäni se on kaikkien oikeus. B: Banaani. Itse inhoan banaanin makua, enkä pysty, tai siis halua, sitä syödä, mutta banaani on yksi taaperon lempivälipaloista ja hyvä niin – banaanin kuoriminen on sillä helppousasteella kuin ruoanlaiton mielestäni tulisi muutenkin olla. C: CD-levyt. Nykyään […]

Postin tuleminen on yksi taaperon päivän ehdottomia kohokohtia. Kun postiluukku kilahtaa, taapero kuiskaa ujosti psst…psst…psssti ja kipittää sitten riemusta kiljahdellen eteiseen katsomaan, kuinka monta laskua ja MeNaisten tätätarjoustaetvoiohittaa-kirjettä postinkantaja sai luukusta survottua. Postin tuleminen on NIIN mukavaa, että se ohittaa hauskuudessaan jopa taaperon tämänhetkisen ykkösleikin – eteisen jakkaralla istumisen ja ulkovaatteiden osoittelu- ja nimeämisrumban. Tänään posti toi tullessaan jotain […]

Meillä luetaan paljon. Taaperon lempipuuhaa on kiikuttaa luokseni kirjoja luettaviksi, mieluiten siten, että minä istun jalat ristissä olohuoneen matolla ja hän saa kiivetä syliini valitsemansa kirjan kanssa. Lastenkirjoja meillä on melkoinen määrä, ja taaperolla on hyväksi havaittu systeemi kierrättää kirjoja aktiivisessa ja passiivisessa luennassa. Aktiivisessa vaiheessa olevat kirjat luetaan kymmeniä kertoja päivässä, kun taas passiivisen […]

Tänä syksynä olen ehtinyt lukea ilahduttavan paljon erilaisia kirjoja. Joukossa on sekä sellaisia, jotka unohtaa saman tien että sellaisia, jotka ehkä haluaisi unohtaa, mutta ei pysty. Ja tietenkin sellaisia, joiden sisällön haluaisi todellakin muistaa mutta joista unohtaa saman tien lähes kaiken, kuten esimerkiksi Erityispedagogiikan perusteet. Kirjasyksyäni voi kuvailla otsikon adjektiivilla ’säkevä’, jonka kummityttöni lanseerasi muistaakseni noin vuosi […]

Paljastin taannoin olevani hedelmäoptimisti, jolla on XXL-kokoinen hedelmäkulho vaan ei juurikaan hedelmiä kulhoon laitettavaksi. Kerroin myös innostuvani tasaisin väliajoin pähkinöistä, joita en kuitenkaan melkein koskaan raaski ostaa. No, äiti kävi eilen kylässä: