Olen tässä viime päivien aikana vauvan kanssa kaupungilla pyöriessäni ihastellut trendikkäitä turkulaisnaisia. On napakkaa bisnestyyliä, rentoa hippityyliä, omaperäistä hoppari(?)tyyliä. On värejä, maanläheisyyttä, ihania kankaita, jänniä yksityiskohtia, kadehdittavan kivoja laukkuja. Aurinkolaseja, nutturoita, ponnareita, hulmuavia hiuksia, heliseviä rannekoruja, kesäsandaaleita ja korkokenkiä. On ihanaa, että on kesä ja että ihmiset näkevät vaivaa pukeutumisensa eteen. Se ilahduttaa minua, sillä […]

Miehelläni oli eilen ensimmäinen kesälomapäivä. Jippii – juhannukseen asti juodaan lomakahvia, vaihdetaan vauvalle lomavaippoja, lomakeinutaan, lomasiivotaan, lomasisustetaan, lomalekotellaan ja lomamatkustellaan, juodaan ehkä vähän lomakonjakkia (mieheni) ja alkoholitonta lomaolutta (minä). Ihanaa! Kesäloman alkamisen kunniaksi tein tiistai-iltana ison vuoallisen (loma)cannelloneja, jotka kuuluvat mieheni lempiruokiin. Ja kyllä ne minullekin maistuivat. Eilen ensimmäisen varsinaisen lomapäivän kunniaksi kävimme tsekkaamassa Fabbes […]

Näin viime yönä unta, että leikkautin lyhyen ”poikatukan”. Siitä tuli niin hieno, että olin aamulla vähän pettynyt, kun peili kertoi, että kyseessä oli ollut vain uni. Yölliset hiustenleikkuuseikkailuni innostivat minua kuitenkin muistelemaan niin kampaamokäyntejäni kuin (tässä varmaan on joku logiikka) lääkärikäyntejänikin.  Minun kokemuksissani lääkäreitä ja kampaajia yhdistää taipumus heitellä outoja kommentteja. Niin ja taipumus yhdistää minuun […]

Toivoimme ja saimme joululahjaksi Pauligin Cupsolo-keittimen. Tiesimme jo etukäteen, ettei meistä tulisi mitään kapselikahvien suurkuluttajia mutta mietimme, että silloin tällöin voisi olla kiva nautiskella esimerkiksi kupillinen Parisien-kahvia tai cappuccino ilman sitä maidonvaahdottamisurakkaa. Cupsololla pystyy tekemään myös kaakaota, ja mielikuvissani näinkin itseni höyryävän kaakaokupillisen äärellä tuijottelemassa takkaan (vaikkei meillä takkaa olekaan) lumihiutaleiden leijaillessa hiljakseen maahan ja […]

Olen viime viikkojen aikana muistellut, miten moneen ei-ainakaan-tälle-alalle-kiitos-vain –työpaikkaan olen vuosien saatossa päätynyt. Aiemmat jutut löydät täältä ja täältä. Omistin lisäksi yhden postauksen kokonaan vähemmän hohdokkaalle tarjoilijan työlleni Garda-järven rannalla, sen löydät täältä. Nyt jatkan nostalgiasopan hämmentämistä kesästä 2005. 11. Si, si, sinappia! Italia otti enemmän rahaa kuin antoi, joten partypätäkkää tienatakseni vietin yhdet festarit makkaraa myyden. […]

Tänään juhlitaan Kahvia, kiitos! -blogin ensimmäistä kuukautta blogosfäärissä. Otetaan pienet sille:     Kuten aivan ensimmäisessä postauksessani kirjoitin, olin jo pitkään (vuosia!) suunnitellut blogin perustamista ennen kuin vihdoin siihen ryhdyin. Ja onneksi ryhdyin, sillä tämä touhu on niin monipuolista, että se käy samalla kertaa sekä järkevästä ajankäytöstä (eihän kirjoittaminen voi koskaan olla turhaa) että rentoutumisesta […]

Tällä logiikalla minun pitäisi jo olla (vähintään) koko universumin päällikkö:

Olen jo monta kevättä hämmästellyt parsa-aiheisia statuspäivityksiä ja kuvia Facebookissa, törmännyt parsanippuihin niin blogosfääreissä kuin (melkein kirjaimellisesti) kauppojen vihannesosastoilla sekä lukenut naistenlehdistä haltioituneita parsa on uusi musta -artikkeleita. Sitten oli vielä se ihme sketsihahmohäiskä, joka kehotti imemään parsaa. Parsa sitä, parsa tätä. Mikä on tuo kumma vihannes, joka muka maistuu niin taivaalliselta, että roomalaisilla keisareillakin […]

Tajusin eilen, että elän sellaista elämänvaihetta, jossa on melkeinpä ihan sama, mikä viikonpäivä on kyseessä. Vauvalla on samat rutiinit päivästä toiseen, eikä se tiedä, mikä on maanantaimasennus tai TGIF-fiilis. Itse kaipaisin kuitenkin jotain pientä kivaa puuhastelua, joka erottaisi viikonpäivät selkeämmin toisistaan. En ole toistaiseksi keksinyt muuta kuin (perinteisen) viikonpäiväbiisi-idean. Näiden tahtiin keitetään tästä lähtien aamukahvit […]

Nopea vilkaisu Facebookiin paljastaa, että arkiangsti ja maanantaimasennus ovat taas täällä. Rupesin oikein miettimään sitä, miten vähän viikonpäivillä on itselleni merkitystä nyt kun olen ollut melkein vuoden vauvan kanssa kotona.                                                    […]