Cupsolo
Toivoimme ja saimme joululahjaksi Pauligin Cupsolo-keittimen. Tiesimme jo etukäteen, ettei meistä tulisi mitään kapselikahvien suurkuluttajia mutta mietimme, että silloin tällöin voisi olla kiva nautiskella esimerkiksi kupillinen Parisien-kahvia tai cappuccino ilman sitä maidonvaahdottamisurakkaa. Cupsololla pystyy tekemään myös kaakaota, ja mielikuvissani näinkin itseni höyryävän kaakaokupillisen äärellä tuijottelemassa takkaan (vaikkei meillä takkaa olekaan) lumihiutaleiden leijaillessa hiljakseen maahan ja Bing Crosbyn aaveen laulamassa taustalla valkeasta joulusta.
(kuva: weheartit.com)
Kapselikeittimen kylkiäisinä tuli monta pakettia erilaisia Cupsolo-kahveja. Joulunpyhät kuljimme espressohuuruissa täristen, mutta sitten tahti rauhoittui ja Moccamaster sai huokaista helpotuksesta – se sai pitää paikkansa kahvinkeitinvaltaistuimella.
Vaikka Cupsololla periaatteessa onkin tosi helppo ja näppärä valmistaa kupillinen kahvia, loppujen lopuksi sitä tulee käytettyä melko harvoin. Aamuisin sen käyttäminen tulisi aika työlääksi, kun kahvia vaaditaan parin pannullisen verran. Kun vieraille tarjotaan kahvia, sitä on helpompi keittää koko pannullinen ja tarvittaessa toinen kuin ruveta valmistamaan kuppi kerrallaan kapselikahvia. Olemme kyllä muutamaankin otteeseen valinneet jälkimmäisen tavan, eikä siinä mitään, kaikki ovat olleet tyytyväisiä – joku saa haluamansa kaakaon, toinen latten ja kolmas espresson. Pääsääntöisesti käytössämme on kuitenkin uskollinen Moccamaster.
Vauvan päiväunien aikaan olisi otollinen hetki pyöräyttää yksi tai kaksi kapselikahvikupillista, mutta useimmiten olen silti näissäkin tilanteissa turvautunut Moccamasterin apuun, sillä Cupsolo on aika äänekäs laite ja saattaa havahduttaa juuri nukahtaneen vauvan – riski, jota en ole valmis ottamaan.
Ja sitten on vielä se yksi iso mutta: Cupsolo ei pidä minusta. Minun kanssani se heittäytyy hankalaksi, temppuilee, suihkii vettä mukiin kahvin sijasta, rei’ittää kapselit rikki valuttamatta kahvia kuppiin tai tipauttaa ne roskasäiliöön ehjinä. Kerran se jopa sinkautti kapselin paineella ylös ”pesästään”. Mieheni kanssa se (kuinkas muutenkaan) käyttäytyy sopuisasti.
Vika voi tietenkin olla ja onkin varmaan suurimmaksi osaksi minussa, mutta nopea googletus aiheesta kertoo kuitenkin, että en ole sentään ainoa, jolle Cupsolo ryttyilee. Kohtalotovereita löytyy kyllä. Ja voin kertoa, että on aika noloa tarjota vieraille superhelpoksi mainostamansa Cupsolon kahvia, kun sen latten saaminen kuppiin nostaa otsalle tuskanhien ja kestää tuplasti kauemmin kuin täyden pannun keittäminen Moccamasterilla.
Kapseliversio lempikahvistani, tummapaahtoisesta Presidentistä, ei yllättäen ole kovinkaan hyvänmakuinen, mutta ei se mitään, sillä Cupsolo-kahviksi valitsenkin mielelläni jotain ihan muuta. Parisien ja espresso (erityisesti Supremo) ovat tosi hyviä, kaakao ihan kelpoa perustazzaa ja onhan se laitekin ihan nätti, eikä vie liikaa tilaa keittiöstä. Suunnitelmissamme on jo pitkään ollut hankkia erilaisia makusiirappeja ja luoda omia erikoiskahvejamme. (Tietääkö kukaan muuten, mistä noita makusiirappeja voisi ostaa? Luulisi, että jostain verkkokaupasta ainakin, mutta en ole vielä ehtinyt perehtymään asiaan.)
Mitä saisi olla?
Aamupäivän kanelicappuccino
