Divaani-lehden inspiroimaa…

Osallistuin kuukausia sitten erääseen Valion järjestämään kampanjaan ja nyt saan muutaman kuukauden ilmaiseksi Divaani-sisustuslehteä. Ensimmäinen numero tupsahti postiluukusta aiemmin tällä viikolla ja jo ensimmäinen aukeama vahvisti epäilyni siitä, että en ole Divaani-ihminen. Mainokset sen paljastivat. Divaaniin valikoidut mainokset ovat nimittäin osoitettu ihan eri luokan kansalaisille kuin minä, sellaisille, jotka pyyhkäisevät Vepsäläisen sohvalle nukahtaneelta lapselta kuolat suupielistä hellävaroen Gantin torkkupeiton kulmalla ja himmentävät valoja Schneider Electricin räätälöidyllä valokytkimellä. En ollut ennen tiennytkään, että kotisi valokytkimet kertovat ”paljon sinusta itsestäsi” ja että niihin voi saada vaikkapa ”lempisukkiesi kuosin”. Itselleni tuli sellainen fiilis, että jos vierailisin ystäväni luona ja hänellä olisi omien sukkiensa raitakuviointi toistettuna valokytkimissä niin ohjaisin hänet hetkeksi lepäämään ja seurailisin hänen henkistä vointiaan muutenkin aika tarkasti. 

Kun tämä tyyppi, jolle ne Divaanin mainokset on oikeasti kohdennettu, on saanut valoja himmennettyä persoonaansa kuvastavan kytkimen avulla, hän nuuhkaisee sieraimet täyteen Gladen ilmanraikastinta, joka ”rentouttaa sinut aistillisella, valkoisia kukkia ja hedelmiä yhdistelevällä Relaxing Zen -tuoksullaan”. En ymmärrä näitä ilmanraikastintuoksuja. Käyttääkö joku niitä oikeasti? Meillä saattaa välillä vähän tuoksahtaa, jos vauvan kakkavaipparoskista ei ole ehditty viemään tai jos hikisiä juoksuvaatteita ei ole vielä heitetty pyykkikoneeseen. En väitä nauttivani kummastakaan tuoksusta, mutta väitän kuitenkin, että haistelen tällaisia autenttisia kodin ja perheen tuoksuja ennemmin kuin mitään raikastintuoksuja. Takuuvarma tapa tuoda parempi tuoksu kotiin on keittää pannullinen kahvia ja leipoa pellillinen piirakkaa.

Onhan näissä luksussisustuslehdissä kivatkin puolensa: tykkään katsella kuvia esimerkiksi taiteilijoiden persoonallisista kodeista. Ja lehdissä näkee paljon kauniita kuvia, mikä on aina piristävää. Sitä paitsi, on Divaani-kodeissa asuvienkin elämässä omat nurjat puolensa: Divaanin makuuhuonetutkimuksessa tuotiin esille lukijoiden unohtumattomia öitä, joista yksi kuului näin: ”Mies luuli päästävänsä pienen pierun. Seurauksena oli kuitenkin, että viereisessä huoneessa nukkunut lapsi heräsi ja alkoi itkeä, ja sängyn alla nukkunut koria haukkua.”

(Lainaukset Divaani-lehdestä, nro 9/13.)