Ei tule ikävä iltavuoroja!
Istuskellessani äsken makuuhuoneen lattialla pinnasängyn vieressä selkä jumissa ja hypätessäni vähän väliä niistämässä siitepölyallergisen esikoisen nenää, minulla oli hyvin aikaa pohtia, että mitä kaikkia hyviä puolia omassa töihinmenossani onkaan. Miehellä on tänään iltavuoro, joten ei ole varmaan mikään ihme, että kolme varttia tuutuutupakkarullaa lauleltuani tulin siihen johtopäätökseen, että iltavuorojen katoaminen elämästämme pitkäksi aikaa tämän illan jälkeen on ehdottomasti yksi suurimpia plussia uusissa kuvioissa.
Enkä muutenkaan pistä pahakseni sitä, että perheessämme vuorotyö vaihtuu toimistotyöaikoihin ja pääasiassa vain arkisin tapahtuvaan työntekoon. Mieheni on tehnyt vuorotyötä vuodesta 2010, joten viikonloppu ei ole moneen vuoteen tuntunut viikonlopulta, vaikka yleensä joka toinen viikonloppu onkin vapaa. Minä kaipaan elämääni sellaista säännönmukaisuutta, jota vuorotyö tai vuorotyöläisen puolisona oleminen ei pysty tarjoamaan: haluan, että meilläkin voidaan viettää pitsaperjantaita, käydä aina lauantaisin saunassa ja suorittaa viikkosiivous torstaisin, jos näin päätämme. Eihän mies ole ikuisesti hoitovapaalla, mutta sen verran pitkään kuitenkin, että ehdimme nauttimaan taas pitkästä aikaa siitä ihanan kutkuttavasta perjantaifiiliksestä ja synkeän ankeasta maanantaimasiksesta (josta olen kyllä onnistunut pitämään kiinni miehen vuorotyöstä huolimatta…).
Säännöllinen työaika maanantaista perjantaihin, voi autuus. Onhan se nyt paljon mukavampaa kuin esimerkiksi mieheni viimeaikaiset työvuorot: kahdeksan päivää töitä putkeen aamu- ja iltavuoroineen, sitten vapaa viikonloppu, jonka jälkeen yksi työpäivä, jota seuraa yksi arkivapaa ja sitten taas työpäivä, jota seuraa toinen arkivapaa…ja sitten olisi taas ollut kahdeksan työpäivää peräkkäin ellei vappuaattona alkava isäkuukausi lopettaisikin tätä työvuoroputkea kuuden työpäivän jälkeen.
Huh. Miten sellaiset perheet, joissa molemmat vanhemmat tekevät vuorotöitä ja ovat ehkä öisinkin töissä, selviävät? Olisikin muuten tosi mielenkiintoista kuulla, minkälaisessa rytmissä teillä arkea eletään! Käytkö tai käykö kumppanisi paljon työmatkoilla, tekeekö jompikumpi vuorotöitä, kannetaanko töitä kotiin, täytyykö kotona päivystää, onko mahdollista tehdä etätöitä…kommentoi ihmeessä! 🙂
P.s. Yksi hyvä puoli vuorotyöstäkin kyllä löytyy: kun vapaapäivät ovat arkena, saa monet asiat hoidettua kätevästi vaikka heti aamusta. Eikä HopLopissa ole ruuhkaa, jos menee keskellä viikkoa!