Haloo, kuuleeko vauva, tänään on laskettu aika!

Laskettu aika, johon olen raskauden alusta alkaen suhtautunut lupauksena siitä, että sen pidemmälle ei ainakaan tarvitse odotella, on tänään. Jostain syystä kuitenkin vauvalta on jäänyt kyseinen päivämäärä merkkaamatta kalenteriin. Eikä vauva näköjään ole lukenut sitä vuokrasopimuksen pientä pränttiä, jossa mainitaan, että laskettuna päivänä vuokralaisen olisi kohteliasta jättää taakseen siisti ja ehjä kohtu ja muuttaa kiltisti ulkomaailmaan. Ehkä vauva on viimeaikaisten postauksieni perusteella siinä luulossa, että asumme saunassa tai viidakossa ja onkin päättänyt jäädä varmuuden vuoksi hengailemaan yksiöönsä, joka takuuvarmasti on viileämpi kuin tämä meidän kolmiomme. Mikäs sen siellä on ollessa, kun istukkakeittiö on auki 24/7 ja nukkuakin saa niin paljon kuin haluaa? Voi vauva, jos tietäisit, että äiti perustaa maitobaarin sillä sekunnilla, kun synnyt – sinun ei taatusti tule ikävä napanuoran kautta nautittuja ravintoaineita. 

En minä tietenkään ole sinua pois sieltä kohdusta ajamassa, mutta haluaisin sinut vain niin kovasti jo syliini. Ja niin haluaa isäsikin. Eikä isosiskosikaan malttaisi enää odottaa, että saa näyttää sinulle, miten kylvyssä pärskytetään, miten leipää syödään ja millaisia leluja sinua odottaa.