Hiljaisen näppäimistön autuus (ja esittelyssä bloginurkkaus)

Olen aina ollut pöytätietokoneen ja kunnollisen näppäimistön kannattaja. Opettelin kuudennella luokalla kymmensormijärjestelmän, koska halusin kirjailijaksi ja ajattelin, että ensin täytyy osata kirjoittaa riittävän nopeasti. (Tajusin vasta myöhemmin, että vikkelät sormet yksistään eivät vielä ihan riitä kustannussopimuksen saamiseksi.)

Kymmensormijärjestelmästä on ollut paljon hyötyä vuosien varrella, mutta erityisen hiljaista touhua rämpytykseni ei ole koskaan ollut. Vanha ja rakas näppäimistöni on palvellut hyvin, enkä olisi millään raaskinut työntää sitä syrjään, mutta oli vähän pakko. Vauva nimittäin vihaa näppäimistön pauketta. Sen lisäksi hän myös usein herää, kun kirjoitan. Esikoinen oli vauvana itse asiassa samanlainen, mikä vaikutti aikoinaan jopa siihen, etten perustanut omaa blogia kuin vasta vauvavuoden loppupuolella, tytön nukkuessa uniaan jo sikeämmin. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu todella typerältä, etten vain tilannut saman tien hiljaisempaa näppäimistöä, mutta uniteknisistä syistä johtuen aivoni olivat koko vauvavuoden ajan aika lailla jumissa. 

Ja jumissa ne taitavat olla edelleen, sillä itse olen lähinnä keskittynyt harmittelemaan sitä, että vauva herää näppäimistön paukkeeseen. Onneksi elektroniikkaan mieltynyt ja ratkaisukeskeinen mieheni tuli apuun: hän lähetti turkulaiselle Jimm’s PC Storelle sähköpostia, jossa kyseli vinkkejä hiljaisemmista näppäimistöistä. Kurkkiessani olan yli miehen touhuja näin viestissä muun muassa ilmaisut ”paholaisen kirjuri”, ”paukuttaa”, ”perherauha”. En lukenut sen pidemmälle, mutta kieltämättä nauratti, kun vastaussähköpostissa ehdotettiin erästä Logitechin näppäimistöä ”avuksi perhekriisiin”.

Heitin siis haikeat hyvästit paukemasiinalleni ja annoin miehen asentaa työpöydälle tämän:

Onhan se kieltämättä aika paljon hiljaisempi. Enää ei vauvaparka herää siihen, kun äiti vähän bloggaa. Näppäimistön pakkauskin herätti heti luottamusta:

Näppäimistön lisäksi haluan esitellä tässä samalla työpistettämme, josta tykkään todella paljon. Kun muutimme tähän asuntoon puolitoista vuotta sitten, pähkäilimme pitkään, mihin sijoittaisimme tietokoneen. Emme halunneet tietokonetta makuuhuoneeseen (sen verran minäkin ymmärrän feng shuista, että voisin veikata, ettei feng shuvaitsisi tällaista määrää elektroniikkaa makkarissa), mutta halusimme sille kuitenkin jonkin järkevän paikan, sillä tietokone on aina ollut aika olennainen osa arkeamme opiskelujen ja töiden kautta. Lopulta työpöydälle valikoitui toimiva ja hyvä paikka olohuoneesta:

Työpöytä ja työtuoli ovat Ikeasta. Tykkään etenkin tuosta työtuolista todella paljon, koska sen väri piristää työpistettä mukavasti. Ja on siinä ihan hyvä istuakin. Tulostimen päälle pinoutuu yleensä kaikenlaista luettavaa. Nyt siinä on pari kasvatusopasta, blogimuistikirja (joudun nykyisin turvautumaan sellaiseen, koska olen päivä päivältä hajamielisempi ja koska postausideoita on aina enemmän kuin aikaa postausten kirjoittamiselle), kirjevihkoni lapsille (se nököttää tulostimen päällä muistuttamassa minua siitä, etten ole kirjoittanut kuopukselle vielä yhtään kirjettä – pyrin korjaamaan asian tämän viikonlopun aikana) ja isoveljeltäni saatu Gryffindor-muistikirja, jonka kauneus ja taianomaisuus piristävät aina mieltäni. (Olikohan Harry Potterillakin tällainen samanlainen? Hermionella varmaan ainakin oli.)

Seinällä olevat kahvitaulut ovat sieltä ja täältä; pari niistä on saatu lahjaksi ja muut olemme ostaneet mieheni kanssa yhdessä. Kynämuki on ostettu raumalaisesta pikkuliikkeestä – kaikki kuulakärkikynät on kesällä testattu toimiviksi, kiitos epäolennaisuuksiin keskittyneen pesänrakennusviettini. Oma kahvimukini (yleensä aina joku muumimuki, heh, nyt Puutalobabyn Krista ajattelee, että onpas tylsää) on aina tuossa samassa kohdassa. Sen vieressä on totuttu näkemään suklaalevy, mutta koska yritän vähentää suklaansyöntiä, ammottaa suklaalevyn paikka nyt aivan tyhjänä. Pitäisiköhän piirtää tussilla suorakulmio kahvimukin viereen muistuttamaan herkullisemmista ajoista?

 

Tässä on minun rakas bloginurkkaukseni. Millainen oma työpisteesi on?