Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Tästä se joulunodotus nyt kai sitten virallisesti alkaa. Minulla piti olla vaikka mitä tehtynä – ainakin se maailman kaunein joulukalenteri piti olla täytettynä sopivassa suhteessa suklaalla ja pienillä, taaperolle suunnatuilla yllätyksillä. Olin ajatellut hakea joulukoristeet varastosta ja koristella jo hiukan kotia. Olin ajatellut hoitaa yhden erityispedagogiikan kursseista pois alta ja antaa sitten itselleni joululoman opintojen osalta. Olin ajatellut väsätä blogiini joulukalenterin, jonka jujuna olisivat ihanat, tunnelmalliset joulurunot. 

No, toisin kävi. Inhottava ja sitkeä flunssa, joka iski sekä lapseen että minuun, on verottanut voimiani sen verran rajusti, etten ole jaksanut hoitaa kuin arkiaskareita. Tänään ensin masensi, kun mikään ei ollut valmista, mutta sitten tajusin, että ehtiihän tässä! Olo on ollut tänään paljon parempi ja olemmekin taaperon kanssa lueskelleet siskoni askartelemia kivoja jouluaiheisia lorukortteja ja tanssineet villisti joululaulujen tahtiin. Olen laulanut aivan päin mäntyä mutta kovaa ja korkealta lempijoululaulujani, eikä taapero ole ollut varma, pitäisikö taputtaa vai lähteä karkuun. Koristeet haetaan ensi viikolla, jolloin luvassa on muutenkin vaikka mitä mukavaa.

Blogin joulukalenteri varmaan jää tekemättä, mutta tässä kuitenkin yksi ihastuttava jouluruno Hannele Huovilta:

Aamulaulu ennen joulua

”Tunturi tähyää järven jäätä,

pakkasen parta hilisee,

salaisessa hämärässä tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka,

pikkuinen käärö,

käärössä pikkuinen uni;

vielä voit painaa silmäsi kiinni,

vielä on sinistä lumi.”

– Hannele Huovi, Salaperäinen rasia, 1985.

Rauhallista ja kiireetöntä joulunodotusta kaikille!