Hyvää uutta vuotta 2018 – ja hyvästit

Tämän blogin luonnoksissa on monta erilaista tekstiä, jotka kaikki kertovat samasta aiheesta: Kahvia, kiitos! -blogin tarina on nyt tässä. Lopettamispäätös on tehty ajat sitten, mutta en ole pystynyt julkaisemaan sitä kaikkein viimeisintä postausta, koska joka kerta alkaessani kirjoittaa, olen samalla alkanut muistella, ja alkaessani muistella, olen alkanut itkeä…

Kahvia, kiitos! -blogi on tuonut elämääni uusia ystäviä, virtuaalista vertaistukea ja sellaisia kokemuksia, jotka todennäköisesti olisivat jääneet minulta kokematta ilman tätä blogia. 

Jotta oikeasti pystyisin nyt julkaisemaan tämän postauksen, en aio edes miettiä sitä, että nyt viisi- ja puolivuotias esikoinen oli vasta kymmenen kuukauden ikäinen vauva aloittaessani bloggaamisen. Tai että se kuopus, jonka odottamisesta aikoinaan kerroin täällä blogissa, on nyt maailman suloisin kolmevuotias. Paljon on tapahtunut näiden vuosien aikana, hyvää ja huonoa, ja nyt ollaan tässä, vuoden 2017 viimeisessä päivässä.

On tullut aika sanoa Kahvia, kiitos! -blogille hyvästit. Samalla kiitän Lilyn toimitusta näistä vuosista täällä. Ennen kaikkea kiitän teitä, ihanat lukijat:

Kiitos kaikesta ja hyvää uutta vuotta 2018!

Blogin tarinan päättyessä sulkeutuu myös blogin Instagram-tili (@kahviakiitosblogi). 

Lastenkirjoista (ja hiukan myös lapsiperhearjestamme) kirjoitan edelleen Lue meille äitikulta -blogissa, joten tervetuloa sinne, rakkaat ystävät! <3 Voit hypätä mukaan myös Instagramissa (@luemeilleaitikulta) ja Facebookissa.

Okei. Tässä se nyt sitten oli. HEIPPA!

Heippa.

Heip-pa.

Heip…

…pa.

Hei…ei kun oikeasti. No niin. 

Heippa!