Ihana Ruissalo

Eilinen kevätpäivä oli niin kaunis, että Ruissaloonhan sitä oli lähdettävä. Vaikka olen asunut Turussa jo vuodesta 2001, en ole koskaan ollut Ruisrockissa, ja koko Ruissalokin on jäänyt vähän etäiseksi. Mutta taaperon synnyttyä olemme ryhdistäytyneet Ruissalo-asiassa, ja hyvä niin, sillä siellä on niin kaunista ja rauhallista, että henkikin kulkee heti vähän paremmin ja askel tuntuu keveämmältä. Meren läheisyydessä tuikitavallinen päivällisen jälkeinen kävelylenkkikin tuntuu erityisen virkistävältä.

 

”Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa…” Taaperon kanssa päästiin Ihme ja kumma -laulun fiiliksiin, kun lapsonen yhtäkkiä tajusi ihmetellä omaa varjoaan. Äidin varjo heilutti käsiään taaperon varjolle, käsittämätöntä. Ensin taapero oli varjostaan sitä mieltä, että ihan jees kaveri, mutta sitten kun varjo vain itsepintaisesti pysyi menossa mukana, paloi taaperolta käämit ja hän hermostui stalker-varjolle.