Isosiskon julistus

On ollut huikaisevan ihanaa olla seuraamassa, miten esikoisen suhtautuminen vauvaan on pikkuhiljaa muuttunut mustasukkaisesta kiukusta rakkauteen ja iloon. Kehitys näkyy arjessa monella tapaa, mutta itseäni piristi erityisesti taannoinen ”isosiskon julistukseksi” nimittämäni tapaus, jolloin esikoinen kiipesi keittiössä tuolille, nosti toisen kätensä pystyyn kuin virkaanastujaisissa konsanaan ja aloitti hengästyttävän luetteloinnin siitä, mitä kaikkea aikoo vauvalle opettaa. En harmikseni muista puoliakaan noista asioista, mutta ainakin seuraavat tärkeät taidot tyttö mainitsi:

Näytän vauvalle, miten kylvyssä pärskytetään.

Näytän vauvalle, miten syödään leipää.

Opetan vauvaa tekemään palapelejä.

Opetan vauvaa piirtämään tusseilla.

Opetan vauvaa kirjoittamaan. 

Näytän vauvalle, miten katsotaan Sakua ja Vaakkua.

Opetan vauvaa pukemaan.

Ja sitten vielä mielestäni kaikkein tärkein ja oleellisin asia:

Näytän vauvalle, missä täällä pidetään rusinoita.