Joulukrapula

Tullessamme eilen kotiin siskoni luona vietetyn yön jälkeen, meidät valtasi ihan armoton joulukrapula. Tällä krapulalla ei ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa, vaan kyseessä oli jouluruokien, joulumakeisten, epäsäännöllisen rytmin ja valvomisen aiheuttama masennuspuuska, jota edesauttoi melkoisesti se, että jääkaapissamme ei ollut mitään syötäväksi kelpaavaa (eli siellä ei odottanut höyryäviä Kotipizzan pizzoja). Sade hakkasi ikkunoihin, oli koleaa ja keljua.

Yksi olennainen osa joulukrapulaa oli myös se, että laukut piti purkaa. Vaikka hommaan meni vain muutama minuutti, tuntui se aivan ylivoimaiselta tehtävältä. Taaperon avustuksella suoriuduimme kuitenkin urakasta ja vietimme heti ansaitun lepohetken sängyllä pötköttäen. Lepohetkeä tosin hieman häiritsi asunnossamme leijuva omituinen, sitruksinen haju, jonka syyksi selvisi läpeensä mätä ja homehtunut klementiini.

Jotenkin tökkii nuo joulukoristeetkin. Olohuoneen nurkassa lymyilevä Mestaritonttu on aiemmin vaikuttanut kivalta ja harmittomalta symppistontulta, nyt se näyttää veemäiseltä viisastelijalta, joka virnistyksellään vihjaa tietävänsä, että vaaka näyttää pyhien jälkeen enemmän kuin laki sallii.

On kuitenkin mukava olla kotona, enkä malttaisi odottaa, että arki ja rutiinit alkavat pyöriä tavanomaiseen tahtiin. Tulisi jo uusi vuosi! Niin ja tilaisin myös sitä normaalia talvikeliä – lunta ja pakkasta.