Juhannushuilintaa

Huhhuh, onpas ollut rankka juhannus. Olen siirtynyt sängystä sohvalle ja sohvalta sänkyyn niin monta kertaa, että heikompia voisi jo hirvittää tällainen ”riekkuminen”. Olen ollut tosi väsynyt koko viikonlopun, koska juhannusaattoyön unet jäivät omalta osaltani lähes kokonaan väliin. Yrityksen puutteesta ei ollut kyse: vetäydyin aattoiltana haukotellen ja hieman nolona sänkyyn jo iltakymmenen kieppeillä, mutta pallomahani ei tullut ollenkaan toimeen kyläpaikan vuodesohvan kanssa, eikä sekään tietenkään helpottanut höyhensaarille pääsyä, että tyttö vietti poikkeuksellisen levottoman yön ja heräsi vähän väliä kitisemään. Mutta jos väsymystä ei lasketa, meillä on ollut oikein mukava juhannus: aattona grillasimme siskoni luona ja olimme siellä myös yötä, eilen ja tänään olemme vain ottaneet rennosti ja huilanneet. Eilen kävimme hiukan päämäärättömästi ajelemassa Kakskerrassa, koska joutilas autossa istuminen tuntui houkuttelevammalta kuin loputon palapelien väkertäminen lattialla. Tyttö ei ollut moisesta ”huviajelusta” ollenkaan otettu ja raportoi tuohtuneena sekä kesken matkan että autoreissun jälkeen, että ”Ei nähty mitään! Ei lokkeja, ei lintuja, ei eläimiä, ei föriä! Ei käyty missään! Ei pysähdytty mihinkään!”.

Pieni osa juhannuspöydän herkuista: grillivartaita, sitä ainoaa oikeaa makkaraa ja ”nappulkastiketta” (sisältää voita ja kevätsipulia).

”Ylös, alas ja pari hyppyä!” on tyttö laulanut jo monta päivää. Hyppely tuntuukin olevan tämän hetken hauskin juttu. Myös siskonlasten hulavanne oli jännittävä. Keskimmäisessä kuvassa näkyy pallomaha rv 35+2. Jostain kumman syystä mieleeni tulee tytön laulukirjasta löytyvä Mökkilaulu: ”Ja äiti niin kuin tynnyri, holladi-hii, holladi-hoo, mi alamäkeen vierivi, holladi-hiiahoo…”

Loppuun vielä juhannuksen kunniaksi kukkia ja kakkua. Kaunista ja herkullista – niin kuin siskoni perheen luona tuppaa olemaan.

Millaisissa tunnelmissa oma juhannuksesi on vietetty?