Kahvittelijan aakkoset

Oh Sweet May! -blogissa on inspiroiva blogihaaste: kerro oman elämäsi tärkeät aakkoset. No, minäpä kerron.

A: Avioliitto. Mielestäni se on kaikkien oikeus.

B: Banaani. Itse inhoan banaanin makua, enkä pysty, tai siis halua, sitä syödä, mutta banaani on yksi taaperon lempivälipaloista ja hyvä niin – banaanin kuoriminen on sillä helppousasteella kuin ruoanlaiton mielestäni tulisi muutenkin olla.

C: CD-levyt. Nykyään kuuntelen musiikkia pääasiassa Spotifyn kautta, mutta cd-levyt edustavat minun kaltaiselleni 80-luvun alkupuolella syntyneelle mieletöntä mullistusta musiikkirintamalla. Olin muistaakseni kuudennella luokalla, kun vanhempani ostivat CD- ja kasettisoittimen yhdistelmän, joita ei muuten kyläpahasessamme siihen aikaan juurikaan ollut. Vanhempieni ensimmäinen CD-levyhankinta taisi olla Engelbert Humperdinckia. Sitä me sitten koko perhe onnellisena kuuntelimme (kunhan levy ensin saatiin hinkattua puhtaaksi munkkipossusormenjäljistä…).

D: DVD–boksit. Tajusin juuri, että DVD-boksit ovat minulle se pieni turhuus, jota jokaisen elämässä pitäisi kai vähän olla. Ostin Gilmore Girls -boksin itselleni valmistujaislahjaksi ja se on yksi tärkeimmistä tavaroistani. How I Met Your Mother -boksin (kaudet 1 – 5) ostin/voitin elämäni ainoassa Huuto.net-kaksinkamppailussa. Sinkkuelämää-boksi minulla on (tietenkin) myös. Olen myös harrastanut ehkä hivenen mielikuvituksettomia mutta suurella rakkaudella hankittuja DVD-boksilahjoja miehelleni, minkä vuoksi joudun joskus hänen seuranaan katsomaan Rockya, Ramboa, Indiana Jonesia, Die Hardia ja mitä näitä nyt on.

E: Englannin kieli. Kolmannella luokalla, ensimmäisellä englannintunnilla, päätin, että minusta tulee englanninopettaja. Englanti on aina ollut lempiaineeni. Pidän erityisesti brittienglannista: siitä ihastuttavan asiallisen kuuloisesta ”uutisenglannista” ja brittienglannin eri murteista. 

F: Filosofian maisteri. Tämä olen ollut keväästä 2011 lähtien. Kymmenvuotista opiskelu-uraani yliopistolla voisin kuvailla monimutkaiseksi yksi askel eteen, kaksi taakse -prosessiksi, jonka aikana jouduin (liian) monta kertaa miettimään motivaatiotani, taitojani, tietojani, elämäntilannettani ja tulevaisuuttani. Aktiivista opiskelua tuosta kymmenestä vuodesta on ehkä puolet. Suurimman osan ajasta olin varma, etten koskaan valmistuisi. Kun sitten kuitenkin valmistuin ja vieläpä ihan hyvin arvosanoin, pistin elämän aivan risaiseksi ja ostin sen edellä mainitsemani Gilmore Girls -boksin. 

G: Gilmoren tytöt. Kaikkien aikojen lempisarjani, jonka löysin siskoni suosituksesta vasta syksyllä 2010. Mutta olen varmasti ehtinyt katsoa sarjaa enemmän kuin keskivertofani…

H: Huumori. Maailma olisi aika ankea paikka, jos kaikkeen suhtautuisi vakavasti. 

I: Isoveli. Veljeni muutti työsyistä Bostoniin vuonna 2010 ja sinne hän varmaan jää. Nyyh. Onneksi on Skype ja Facebook. Ja joulu, jonka hän tänä vuonna viettää Suomessa.

J: Joulu. Joulu on juhlista paras, ehdottomasti. Virallinen jouluttelija en sentään ole (eivätkös he aloita jouluvalmisteluita jo juhannuksena?), mutta kerran olen laittanut joulukoristeet esille jo lokakuun lopussa. (Virhearvio, myönnän – ehdin kyllästyä niihin moneen kertaan ennen H-hetkeä eli jouluaattoa.) Rakastan joulussa nimenomaan sen odottamista ja niitä etukäteisvalmisteluita. Kuuntelen paljon Frank Sinatran ja Bing Crosbyn esittämiä joululauluklassikoita ja haaveilen asuvani lumisessa Ankkalinnassa, jossa joisin Tupun, Hupun ja Lupun kanssa kaakaota takkatulen äärellä Plutoa silitellen Aku Ankan ja Mikki Hiiren koristellessa kuusta. Joulussa hauskaa on myös se, että mielikuvat ja todellisuus ovat aina niin erilaiset. Teimme kerran mieheni kanssa piparkakkutalon. Etukäteen mietin, se olisi romanttista ja hauskaa yhdessä tekemistä, todellisuudessa taas…no, kaikki, jotka ovat tapelleet sen raivostuttavan ja tahmean sulan sokerin kanssa, tietävät, mistä puhun.

K: Kahvi, tietenkin. Parasta on (musta, tummapaahtoinen) aamukahvi Muumi-mukista hörpittynä. Aamukahvi maistuu pehmeältä ja hyväilevältä ja on täynnä lupauksia uudesta päivästä. Ihania kahvihetkiä ovat myös sosiaaliset kahvitteluhetket ja omat hemmotteluhetket, jolloin luen hyvää kirjaa, juon kahvia ja syön suklaata.

L: Lapsi. Siis omani. Taapero on vasta 16 kuukautta, mutta nuo kuukaudet ovat mullistaneet elämäni niin monella tavalla, etten kunnolla aina edes muista, millaista oli (tai millainen olin) ennen taaperon syntymää. 

M: Mieheni. On tärkeää, että joku ymmärtää, mitä tarkoitan, kun sanon ”no se ruuvihässäkkämutterisysteemi!”. Olemme olleet pian kahdeksan vuotta yhdessä, ja olen vain kerran kuussa sitä mieltä, että mieheni hengittää ärsyttävästi.

N: Näppäimistö. Tarvitsen perinteisen QWERTY-näppäimistön, jota paukuttaa. Opettelin kymmensormijärjestelmän kaksitoistavuotiaana, enkä kovinkaan helposti heittäytyisi pelkkien kosketusnäyttöjen varaan. 

O: Opiskelu. Jos voittaisin lotossa, ryhtyisin ikiopiskelijaksi. Kulkisin luennolta toiselle termosmuki kädessä ja nauttisin sen kaiken tiedon kuulemisesta. Olen varmaan valinnut opettajan ammatinkin sen vuoksi, että saan olla läsnä siellä missä opitaan (tai siellä, missä yksi oppilas ehkä vähän oppii muiden hyppiessä seinille).

P: Pikkusisko. Asumme onneksi sen verran lähellä toisiamme, että näemme usein. Taaperollani ja siskoni kuopuksella on vain kolmen viikon ikäero, ja olikin hauskaa olla raskaana yhtä aikaa. Olen siskoni esikoisen kummitäti, ja siskoni on taaperon kummitäti…you get the picture. 

Q: Queen. Siis se bändi. Ja vain siksi, koska en keksi muuta Q-alkuista. Olen kyllä kuunnellutkin Queenia aika paljon, erityisesti Made in Heaven -levyä. Lisäksi The Show Must Go On on yksi kaikkien aikojen lempibiisejäni.

R: Rakkaus. Niin lähimmäisiä kuin itseäänkin kohtaan. Enkä tarkoita sellaista ”I’m too sexy for my shirt” -itserakkautta, vaan sellaista itsensä hyväksymistä. Itse olen vasta tässä kolmenkympin hujakoilla ruvennut suhtautumaan armollisemmin itseeni ja tajunnut, että a) en tule koskaan näyttämään huippumallilta ja se on ihan ok b) en tule koskaan voittamaan Nobelia ja se on ihan ok ja c) en tule seikkailujuoksemaan Saharan läpi ja se on ihan ok. Toki elämässä pitää olla unelmia ja tavoitteita, mutta se onkin sitten ihan eri juttu.

S: Suklaa. Tavallinen Fazerin sininen. Pähkinäsuklaa. Keksicrisp. Suklaapatukat. Suklaajäätelö, jossa suklaanpaloja ja suklaakeksihippusia. Sitkeät toffeesuklaarakeet. Pollyt. Ainoastaan käsin pyöritellyille laadukkaille yksittäisille suklaapallurakonvehdeille sanon kohteliaasti ei, kiitos. (P.s. tumma suklaa on mielestäni terveystuote, ei herkku.)

T: Tavisblogi. Välillä mietin, että onko blogillani mitään kunnon kategoriaa. Tiedän ainoastaan sen, että ruoka-, muoti- tai ulkonäköblogia en missään nimessä kirjoita. Enkä fitnessblogia. Kirjoitan varmaan enimmäkseen taaperoon tavalla tai toisella liittyviä juttuja ja kirjallisuusaiheisia postauksia tai mitä nyt mieleen juolahtaa. Keksinkin juuri äsken olevani tavisbloggaaja. 

U: Uni. Olen pienestä pitäen reagoinut jännittäviin tilanteisiin unettomuudella. Kadehdin (useimpien?) miesten kykyä nukahtaa sillä sekunnilla, kun he painavat päänsä tyynyyn. Miksei se onnistu naisilta niin helposti? Olen aikoinani kärsinyt pahastakin opiskelu- ja työstressiperäisestä unettomuudesta. On turhauttavaa pyöriä tuntikaupalla sängyssä väsyneenä mutta tietäen, että uni ei vain tule. Nukun vieraissa paikoissa huonosti. Nukun huonosti, jos jotain jännittävää/erilaista on tapahtunut. Taannoisen stand up -illan jälkeen nukahdin vähän ennen viittä aamulla. Unettomuus on paha juttu muutenkin mutta yhdistettynä vauvavuoden krooniseen univajeeseen ja siihen, ettei tilaisuuden tullessa kykenekään nukahtamaan, se on kidutusta se.

V: Vanhempani. Minulla on kivat vanhemmat, jotka asuvat tarpeeksi lähellä. On kivaa, että taaperolla on lähistöllä mukava mummila, jonne mennä hemmoteltavaksi.

W: Wow!-englanninkirjasarja oli käytössä Raumalla ja on siis minulle ensimmäinen sarja, josta olen laatinut jakso- ja tuntisuunnitelmat usealle luokalle koko lukuvuodeksi. Sarja oli muuten tosi hyvä paitsi viidesluokkalaisten kirjat olivat mielestäni liian lapselliset. 

X: Xylitol-pastillit. Niitä pitäisi muistaa antaa taaperolle useammin.

Y: Yksin. Olen aina viihtynyt itsekseni. Totta kai haluan olla suurimman osan ajasta perheeni kanssa ja nautin ystävieni seurasta, mutta silloin tällöin on hyvä olla yksikseen. Englanniksi se on ilmaistu paremmin: ”There is a difference between being lonely and being alone.” Yksinäisyys ei ole tietenkään kivaa, mutta vapaaehtoinen yksinolo on.

Z: Zumba. Zumbaa sekä jumppasalissa että kotona television ääressä kokeilleena voin vain todeta, että ei koskaan, ikinä, kannata erehtyä ostamaan minkään valtakunnan jumppavideoita. Minulle zumba edustaa sitä iloista tunnelmaa ja kollektiivista lantionvatkausta, joita voi tarjota vain jumppasali, ei oma sotkuinen olohuone ja DVD-levyltä kaikuvat teennäiset You go, girl! -huudahdukset.

Å: Åboriginaali. Lapseni on tällainen. Entiselle etelä-pohjanmaalaiselle kieltämättä hiukan pelottava ajatus. Kui? Pist tikk’ perssesse ja ui. 

Ä: Äitiys. Se on sekä palkitsevaa että hajottavaa. Katson joka päivä lastani äärimmäisen kiitollisena siitä, että hän on olemassa. (Näinä hetkinä hän yleensä nukkuu.) Olen myös joka päivä ainakin jonkin verran ärsyyntynyt jostain lapseni teosta. (Näinä hetkinä hän yleensä viilettää ”nuppirinkiä” eli käy kopeloimassa hellan, tiskikoneen, pyykkikoneen ja television nuppeja ja nappeja.)

Ö: Öllöstökki. En tiedä, kuinka laajassa käytössä sana on, mutta ainakin eräs sukulaiseni viljelee sitä ahkerasti. ”Öllöstökkejä liikenteessä”, hän (kuulemma) tuumaa, jos joku ajaa alle sataaviittäkymppiä hänen edellään.

 

                                                           (kuva täältä)