Kantoreppukaiho

Kahvia, kiitos!

Olemme tässä parin kuukauden aikana pyrkineet myymään ja lahjoittamaan kaikkea sellaista lastenvaatetta ja -tavaraa, jota emme itse enää tarvitse. Kuopus on pian jo vuoden ja neljä kuukautta, joten kaikkein vauvamaisimmat lelut ja kirjat sai hyvillä mielin pistää eteenpäin.

Toissaviikolla meiltä käytiin hakemassa kantoreppu uuteen kotiin, ja tajusin vasta kun oli jo liian myöhäistä, että olisin halunnut hyvästellä Manducamme. Itse asiassa purskahdin itkuun melkein saman tien, kun reppu lähti kotoamme ja nyyhkytin miehelleni, että miksi en tajunnut edes kiittää rakasta reppuamme. 

Joten tässä ne nyt tulevat, ontuvasti riimitellyt kiitoksen sanat hyvin palvelleelle kantorepullemme:

Kiitos rakas Manduca

kaikista alkuilloista,

höyhensaaren silloista,

myöhäisilloista,

iltamyöhistä, muuten niin uniköyhistä

keskiöistä, aamuöistä, kantotöistä,

joita kanssamme teit.

Kiitos rakas Manduca

kaikista niistä kerroista,

jolloin lapsemme unten maille veit.

 

Kommentit

Aikavarkaissa (Ei varmistettu)

Hahaa, mahtava! Mäkin sain juuri aikaiseksi lahjoittaa 6 muovikassillista vaatteita pois, ja ekaa kertaa elämässäni varasin kirpputoripaikan ensi viikolle - on loistokuntoisia vaatteita, unipussia, kestovaipparöykkiötä sun muuta. Ja haikeaksihan se pisti näpytellä euron hintalappuja lähes kaikkeen. Vaikka samalla tuleekin kevyempi olo jo ajatuksesta, että sitten se tavarapaljous on poissa (öh tai vaihtuu uusiin...).

Mutta Manduca jää. Kokeillaan onko siitä kevätpuolella hyötyä reissussa, kesällä Unirosvo ainakin viihtyi Miehen selässä. Jospa mäkin oppisin asentamaan kaverin sinnekin puolelle...

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mekin myytiin ekaa kertaa kirpparilla lastenvaatteita! Samalla euron hintapolitiikalla mentiin, joten eihän siitä mitään järjetöntä summaa itselle tullut, mutta kevyempi olo kuitenkin. (Vaikka ei meillä kyllä varsinaisesti missään näy, että monta kassillista on lahjoitettu/myyty.)

 

Juliaihminen
Juliaihminen

That does it, meikkis hankkii tommosen!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Hanki ihmeessä! Ja muista kohdella omaasi lempeämmin kuin allekirjoittanut, niisk.

Kristaliina
Puutalobaby

Voi Manduca, kakkoskierrosvauvavuoteni siunaus - ja meillä vielä täsmälleen tämä sama väri <3

Mä muuten viimeksi eilen kokeilin Manducaa selkääni; ja siis tosiaan selkäpuolelle, Silvan (3,5 vuotta, mutta vain 12 kg) kantamiseen siellä meidän Thaimaan-matkalla. Että voitais tehdä jotain pidempiä patikointimatkojakin. Ja oi, miten hyvältä tuntui! Harkitaan vielä, otetaanko se oikeasti-oikeasti mukaan vai pitäiskö kokeilla jotain taaperokantoreppua... Mutta Manducasta on moneksi, ihan yllätyin!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Sehän oiskin siellä varmaan tosi kätevä :) 

Tää on muuten oikeastikin vähän hassua tämä mun Manduca-ikävä, en nimittäin vois kuvitellakaan vuodattavani kyyneltäkään esim. siinä vaiheessa, kun päästään eroon meidän yhdistelmävaunuista. (Tai mistäs sitä tietää...) mutta jotenkin kantoreppuun yhdistyy niin vahvasti se läheisyys vauvan kanssa. Olihan se välillä tosi rankkaa, varsinkin esikoisen kanssa, mutta toisaalta, mikä sen ihanampaa kuin saada kantaa pientä tuhisijaa ihan tuossa rinnalla <3

Juika

Ihanasti kirjoitettu! 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos :)

Kommentoi