Kirjajoulut ja joulukirjat

Lapsuuteni jouluihin kuului tärkeänä osana joulupukin tuomat kirjalahjat. Lahjapaketeista paljastuneet kirjat olivat kutkuttavia, jännittäviä, kiehtovia, hauskoja, viihdyttäviä ja niin mukaansatempaavia, että ahmaisin ne yleensä niin nopeasti kuin pystyin. Vaikka sain muitakin ilahduttavia ja kivoja lahjoja, olivat kirjalahjat usein niitä kaikkein odotetuimpia – ja hauskinta tietenkin oli se, kun sai pötköttää vaikka koko päivän peiton alla kirjoja lukien ja joulukarkkeja syöden. Aina esikoisen syntymään saakka joulu- ja tapaninpäivä kuluivat enimmäkseen kirjojen parissa, ja kirjat ovatkin itselleni tärkeä ja rakas jouluperinne.

Kirjat siis kuuluvat mielestäni ehdottomasti jouluun, mutta joulukin on usein parhaimmillaan kansien väliin tunnelmoituna. Tykkään näin aikuisenakin lukea fiktiivisten hahmojen joulunvietosta, mutta ne kaikkein sykähdyttävimmät joulutarinat löytyvät mielestäni lastenkirjoista. Etenkin Ankkalinnan joulunvietosta kertovat kirjat muistan yhä lähestulkoon ulkoa, ja tässä viimeisten parin viikon aikana olen joka päivä ehdottanut esikoiselle, että luettaisiin joku näistä joulukirjoista. Hän ei kuitenkaan vielä ole lämmennyt Roope Ankan joulukitsasteluille tai Tupun, Hupun ja Lupun pulkkamäki-iloitteluille, mutta minä olen hivellyt ja sivellyt näitä rakkaita jouluaarteita senkin edestä. Hoksasin muuten juuri, että nämä kaikki neljä Ankkalinnan joulusta kertovaa tarinaa alkavat lauseella: Oli jouluaaton aatto…

Mistä joulukirjasta sinä olet tykännyt eniten? Kuuluvatko kirjat sinun jouluusi?