Kolmannen adventin jouluruno

Joulurunot ovat ihania. Jos olet samaa mieltä, mutta et tiedä, mistä parhaimmat joulurunot löytyisivät, suosittelen sinulle Satu Koskimiehen ja Juha Virkkusen vuonna 2008 toimittamaa, Tammen julkaisemaa joulurunokokoelmaa Lapsuuden joulu. Sieltä löytyy kattavasti joulurunoja vanhoista uusiin ja kepeämmistä hartaisiin. Kirjassa on yli 300 sivua, joten runoja (ja kauniita joulukuvia) kirjassa riittää. Taapero sai kirjan mummiltaan viime joulun alla, ja minä lueskelin täpinöissäni kirjasta runoja ääneen puolivuotiaalle. Nytkin olen yrittänyt lukea tytölle näitä kauniita runoja, mutta se ei oikein onnistu enää, koska a) hän haluaisi selata kirjaa itse, mikä ei äkillisesti ilmaantuvan sivujenrepimistaipumuksen vuoksi käy päinsä ja b) hän ei jaksa keskittyä, vaan haluaa kuulla Tuli on irti! -kirjan kymmenen kertaa peräkkäin.

Tässä kuitenkin teille yksi lempirunoni kirjasta:

Kuka tuntisi joulun paremmin?

”Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi pehmein kätösin?

Hän koskee ruutua sormillaan,

ja hiutale sulaa lennostaan,

ja pimeä ruutu valkenee,

ja tähti suurena säteilee.

 

Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi poskin punaisin?

Hän on omenan lihaa kokonaan,

hän on joulun tuoksua tulvillaan,

hän on torttu ja luumu ja runsaus,

hän on herkullisin aistimus.

 

Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi silmin hohtavin?

Hän on kynttilän liekki lämpöinen,

hän on säihky ja kimmel hankien.

On piippalakkeja silmissään

ja tähden hymy ja riemu jään.

 

Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi äänin helkkyvin?

Hän on soittorasian sulokkuus,

hän on kirkonkellojen totisuus,

hän on nauru ja salainen supatus

ja kirkas tiukujen kilahdus.

 

Kuka tuntisi joulun paremmin

kuin lapsi jaloin tanssivin?

Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,

hän juoksee lahjoja pulkassaan.

Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.

Hän, kerkeä, kukkiva, joulun tuo.”

– Anja Samooja, Sydänjuuret, 1948 (Lapsuuden joulussa s. 151)