Kuopus kaksi kuukautta
Vauva on jo kahden kuukauden ikäinen. Hän on aivan ihana, suloinen ja valloittava, ja uskonkin, että meillä on aika mukavat ajat edessä tällä neljän hengen kokoonpanolla.
Kahden kuukauden ikäisestä lapsesta on vielä aika vaikea kertoa mitään erityistä, mutta ainakin seuraavat asiat olen pistänyt merkille:
Vauvamme on lumoutunut verhoista. Olohuoneessamme roikkuvat Ikean paneeliverhot tuntuvat olevan parasta mitä hän tietää. Hän hymyilee paljon kyllä meillekin, mutta kaikkein aurinkoisimmat virnistyksensä hän antaa verhoille.
Vauva viihtyy hyvin hoitopöydällä ja tarkistaa aina ensimmäiseksi, että neuvolasta saatu hymynaama, Liberolta saatu pörriäinen ja pöydän yläpuolella roikkuva kuupeili ovat tallella.
Hän jaksaa odottaa maitoa tai vaipanvaihtoa kärsivällisemmin kuin esikoinen aikoinaan, mutta jos hänen sietokykynsä ylittyy, hän luonnollisesti itkee kovasti mutta myös kääntää alahuulensa mutrulleen sydäntäsärkevän ihanalla tavalla. Jos hänelle ehti tulemaan kova nälkä ennen imetyksen aloittamista, hän saattaa hiukan jo maitoa tankattuaan pistää vielä leuan väpättämään ja suun mutrulle ihan vain varmistaakseen, että tiedän hänen mielensä pahoittuneen.
Hän vihaa myssyjä.
Hän nukkuu parhaiten ja pisimpään Manducassa, mutta ei vastustele vaunupäikkäreitäkään (toisin kuin esikoinen, joka vihasi vaunuja koko sydämestään). Hän saattaa myös nukahtaa itsekseen sänkyyn, jos hänet onnistuu sinne laittamaan heti ensimmäisen väsymismerkin jälkeen. Olemme tainneet mieheni kanssa hiukan edistyä noiden väsymyssignaalien tulkitsemisessa, sillä vauva ei enää kovinkaan usein joudu siihen hysteeriseen tilaan, jossa karjuu pää punaisena väsymystään.
Vauva köllöttää mielellään puuhamatolla ja tykkää erityisesti Ikean jumppakaaresta. Hän on ihan ensimmäisistä päivistään lähtien jaksanut kannatella päätään makuuasennossa, mutta kyllästyy vielä aika nopeasti mahallaan olemiseen. Hän on kohteliaan kiinnostunut niistä leluista, joita esikoinen hänelle kiikuttaa, mutta sen kummemmin ne eivät häntä vielä säväytä.
Vauva on ruvennut juttelemaan jokeltelemalla ja kujertamalla. Kun hän on virkeä ja innostunut, hän sanoo ”gnöö” tai ”höö”. Jos hän ei ole aivan varma, mikä on homman nimi, hän kysyy: ”Kurrrr?”. Viimeksi hän sanoi kurrrr, kun laskin hänet hetkeksi sohvalle niin, ettei hän nähnyt kuin sohvan selkänojan. Ensin hän odotti kärsivällisesti, että äiti varmaan nostaa hänet tästä kohta johonkin kivempaan paikkaan, mutta kun en heti ehtinyt siirtämään häntä, kuului tuo ihanan pehmeä ja ihmettelevä kysymys. Viime yönä hän tuntui ”kysyvän” pari kertaa tuollaisilla ihmettelevillä äännähdyksillä, että yksinkö täällä ollaan – ja rauhoittui heti, kun hiukan silittelin ja kuiskasin, että et ole jäänyt yksin. Nauroimme aamulla mieheni kanssa sitä, että esikoinen ei vauvaiässä koskaan tuntunut kysyvän mitään – hän oli saman tien vakuuttunut, että yksin on jätetty, maailmanloppu tulossa, maitokin on varmaan loppu, eikä lohtua näy missään!
Yöt vauvan kanssa ovat sujuneet ainakin toistaiseksi paremmin kuin uskalsimme toivoakaan. Kaksi edellistä yötä ovat olleet tavallista levottomampia, mutta uskon tämän johtuvan perjantaina saadusta rotarokotteesta. Tai sitten meneillään on taas joku mystinen vaihe…mutta joka tapauksessa, en olisi ennen vauvan syntymää uskaltanut ajatellakaan, että kahden kuukauden kohdalla voisi sanoa, että univelkaa ei ole vielä juurikaan ehtinyt kertymään. Tyypillisenä yönä vauva herää syömään pari kertaa, mutta ei oikeastaan herää muuten itkeskelemään. Aamuisin hän saattaa nukkua jopa yhdeksään asti. Yleensä hän nukahtaa viereeni iltamaidon jälkeen, ei suinkaan saman tien vaan noin puolentoista tunnin kuluessa…mutta toiveissa toki on, ettei hänen nukuttamiseensa aina menisi noin kauan. Tällä hetkellä vauvan vasen käsi on nukahtamisen suurin vaikeuttaja: saman tien, kun vauva nukahtaa, hänen kätensä alkaa tehdä sellaista kuokkimisliikettä…toinen käsi ei ole aivan yhtä paha, vaikka kyllä sekin tuntuu elävän vähän omaa elämäänsä. Mutta kun kuokkimisliike rauhoittuu, rauhoittuu vauvakin syvempään uneen.
Toivottavasti 3 kk -postauksessakin saa raportoida hyvin sujuneista öistä…