Kymmenen kesäistä muistoa
”Syksyn lehti maahan ehti, siinäkin soi blues…” laulaa Lasse Mårtenson. Tänään on vuoden ensimmäinen syyskuinen sunnuntai. Hyvä hetki julistaa kesä päättyneeksi ja muistella, että minkälainen kesä vuoden 2013 kesä oikein olikaan (niin, onhan siitä kesän viimeisestä päivästä eli eilisestä vierähtänyt jo tovi…). Koska kymmenen on hyvä ja jämerä luku, aion nyt kerätä tähän kymmenen asiaa tältä kesältä. Valitsen sellaisia, joista olen jotain jo kirjoittanutkin, joten tämän jutun linkkejä napsauttamalla pääset lukemaan aiheesta lisää, ellet sattumoisin ole kunnostautunut blogini himolukijana ja painanut tarkasti muistiisi kaikkea, mitä olen kesällä puuhaillut.
1. Kesähän alkaa vapusta. Tänä vuonna jopa me visusti omalla mukavuusalueellamme pysyttelevät väenpaljouskammoksujat uskaltauduimme vapputorille, eikä meidän käynyt kuinkaan! Uutena paljastuksena vapunvietostamme kerrottakoon, että illalla, taaperon (tai silloisen vauvan) jo mentyä nukkumaan, teimme isot jätskiannokset oikein kahdesta eri jäätelölajikkeesta.
(Ja meno vaan tästä yltyy mitä pidemmälle kesää päästään!)
2. Ensimmäinen äitienpäiväni on itseoikeutetusti mukana. Mitä siitä, että valvoin lähes koko äitienpäivää edeltäneen yön kipeää vauvaa sylissä tuuditellen ja raahauduin kahvipöytään itsekin flunssaisena, takkuisena, räkäisenä ja likaisena. Uutena paljastuksena äitienpäivästä kerrottakoon, että söin lahjasuklaalevyn noin kahdella haukkauksella.
3. Illanvietot. Tiheästä imetysrytmistä, vierastamisesta, univaikeuksista ja eroahdistuksesta johtuen vauvavuoteen mahtui vain pari hassua käyntiä ulkona (siis viihteellisessä mielessä). Kesällä tilanne koheni huomattavasti, kun me mieheni kanssa yhtäkkiä huomasimme, että meillähän on tässä lapsi, joka nukahtaa vaikeuksitta omaan sänkyynsä ja ottaa muutenkin elämän aika paljon rennommin kuin vielä vaikkapa kevättalvella. Tästä kaikesta riehaantuneena istuin iltaa ulkona niinkin paljon, että voin nyt ylpeästi todeta käyneeni kesällä viihteellä kerran kuussa! Kesäkuussa, juuri ennen lapsen yksivuotissyntymäpäiviä, vietimme siskoni kanssa melkoisen komboillan: kävimme syömässä, elokuvissa ja vielä yksillä saman illan aikana. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta lähes koko vauvavuoden kotona viettäneenä se oli minulle tosi iso juttu. Heinäkuussa vietettiinkin jo melkoista kotoa karanneiden äitien iltaa, josta tulin kotiin (Hesen kautta) vasta aamuneljältä (miehenikin muistaa ajankohdan hyvin, koska herätin hänet ja raportoin kellonajan hänelle kuin humalainen neiti aika konsanaan). Elokuun viimeisenä perjantaina, siis toissapäivänä, kävin äitini ja siskoni kanssa ravintola Hiilessä syömässä & Old Bankissa yksillä & Silver Moonin karaokebaarissa vielä toisilla yksillä. Illan unohtumattomimman esityksen meille tarjosi Jouko-niminen mies, joka lauloi niin kännissä, niin väärin ja niin lujaa, että hänelle oli pakko vähän taputtaakin. (Itse en laulanut, muuten olisin tietenkin ollut se illan unohtumattomin esitys.)
Uutena paljastuksena kesäisistä illanvietoista näytettäköön tämä kuva, joka todistaa, että kyllä kuluneeseen kesään yksi koleampikin ilta mahtui ja se oli juuri se heinäkuinen ilta, jonka valitsimme jokilaivoilla käymiseen:
4. Taaperon yksivuotissyntymäpäivä. Vauvavuosi vierähti loppujen lopuksi tosi nopeasti, vaikka mukaan mahtui monta sellaista harmaan ankeaa päivää, jolloin aika mateli eteenpäin ja jolloin kodin seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Nyt jo huomaa, miten aika on kullannut muistoja: ensimmäisen seitsemän kuukauden järjetöntä univelkaa ja väsymystä miettiessäni asenteeni on jo vähän oliko-se-muka-niin-raskasta -linjalla…no, oli se raskasta ja onhan taaperonkin hoitamisessa omat raskaat ja väsyttävät puolensa, mutta nykyään me sentään (yleensä) saamme nukkua öisin.
5. Tukholman-reissu. Oli mahtavaa päästä hetkeksi pois kotoa (vaikka kotimme kovin mukava paikka onkin). Tukholma osoittautui loistavaksi valinnaksi ja kolme yötä muualla kuin omassa sängyssä oli juuri sopiva määrä. Yksivuotias oli helppo matkaseuralainen: uni tuli niin kantorepussa kuin rattaissakin ja koska hän ei osannut vielä kävellä muutamaa askelta enempää, hän malttoi istua rattaissa ja köllöttää repussa. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, kaikki oli kivaa ja mukavaa (paitsi aamiaisbuffet Viking Gracessa – siellä taapero kertoi koko keuhkojensa voimin, mitä mieltä oli siitä, että puuron kanssa kesti).
Melkein jo kotona: odottelua Turun satamassa paluupäivän aamuna.
6. Juokseminen. Kolmoskohdassa mainituista syistä (krooninen univelka, tiheä imetys, vierastaminen jne.) johtuen en vauvavuoden aikana juurikaan ehtinyt harrastamaan liikuntaa. Suklaansyönnissä olisin sen sijaan kevyesti voittanut maailmanmestaruuden. Kesäkuussa päätin ryhdistäytyä liikuntarintamalla ja aloitin Kuntoplus-lehden aloittelijoille suunnatun juoksuohjelman. Siitä lähtien olenkin vuoroin kävellyt, vuoroin hölkännyt kolmesti viikossa. Olen ehkä vähän yllättäen oikein nauttinutkin näistä lenkeistä, minkä vuoksi juoksuharrastuksen (jos siitä nyt tässä vaiheessa voi edes harrastuksena puhua) aloittaminen kuuluu kesän tärkeisiin asioihin. (Juoksuohjelmasta on vielä yksi viikko jäljellä, joten ei siitä sen enempää tässä vaiheessa. Loppuraportti on kyllä luvassa.)
7. Itsensä ylittäminen. Tämä periaatteessa liittyy jo edelliseenkin kohtaan, mutta näkyvimmin ”ylitin itseni” suostumalla haastateltavaksi Ylen Uutisiin heinäkuussa. Omilla kasvoilla ja omalla nimellä esiintyminen omaan alaan liittyvissä työkuvioissa ei todellakaan ollut mikään helppo päätös, mutta toisaalta, koin asian niin tärkeäksi, että päätin rohkeasti olla ”ne inhimilliset kasvot”, jotka juttuun haluttiin. Kaikkihan alkoi sijaisvälitysfirman työhaastattelusta, josta kerroin blogissa heinäkuussa. Juttu johti nopeasti sekä tuohon uutisjuttuun että siihen, että kyseinen firma ei ilmeisesti voikaan harjoittaa röyhkeää välistävetobisnestään ja olla noudattamatta opetusalan työehtosopimuksia. Ainakaan ilman lakipykälien rikkomista.
8. Romanttinen hääpäivä. Taaperon kummivanhempien tullessa hoitamaan lastamme pääsimme pitkästä aikaa ihan kahdestaan ulos ja vieläpä tosi romanttisiin puitteisiin Naantalin kylpylään. Ilta oli tosi mahtava ja kuten linkin takaa löytyvässä jutussakin paljastetaan, keskustelumme oli sitä romanttista Kauniit ja rohkeat -tyyppistä supinaa kynttilänvalossa…tai sitten ei: me tosiaan pohdimme drinkkien äärellä sitä, mikä olisi järkevin paikka tyhjille muovipusseille. Uutena paljastuksena hääpäivästä kerrottakoon, että oli siinä ja siinä, etten tilannut mansikkamargaritan lisäksi mojitoa. Mutta sitten muistin edellislauantain (ks. kohta 3 ja heinäkuun illanvietto) jälkeisen krapulan, enkä tilannutkaan.
9. Aikaa lukemiselle. Myös lukuharrastukseni jäi vauvavuoden aikana hieman paitsioon. Väsyneiden aivojen kapasiteetti venyi ehkä juuri ja juuri tavaamaan, mitä pilttipurkin kyljessä lukee, mutta sen kummempiin lukusuorituksiin en kyennyt. (Ihan naurattaa näin jälkeenpäin ne suunnitelmat, joita pyörittelin vielä loppuraskaudessa – yksi niistä oli se, että kaivan vanhempainvapaalla esille italian oppikirjani ja kertaan italiasta ainakin alkeet.) Kesällä olen kuitenkin ehtinyt lukemaan vaikka mitä! Joistakin lukemistani kirjoista olen kirjoittanut jutun blogiin (nämä olen kerännyt omaksi listakseen blogin etusivun sivupalkkiin Kirjahyllyn ja Kindlen kätköistä -otsikon alle), mutta suurimmasta osasta minulla ei ole ollut mitään sen kummempaa sanottavaa. Kesän mielenkiintoisimpia kirjoja ovat olleet Ulla-Lena Lundbergin Jää, Herman Kochin The Dinner, Jennifer Eganin The Keep ja Robert Galbraithin (eli J.K. Rowlingin!) The Cuckoo’s Calling. Elämäni hetkellisesti mullistanut, Gretchen Rubinin kirjoittama The Happiness Project ansaitsisi oman postauksensa, ja ehkä vielä joskus saan koottua hajanaiset ajatukseni kirjasta jonkinlaiseksi jutuksi. (Pääsin muuten omassa onnellisuusprojektissani niin pitkälle, että laadin kolmelle kuukaudelle omat ”tehtävälistat”, jotka unohdin melkein saman tien ja kirjoitin myös peräti yhdeltä päivältä ”virke päivässä” -päiväkirjaa ja kiitollisuuspäiväkirjaa.)
10. Aikaa perheelle. Tänä kesänä kaikenlainen lapsen kanssa tekeminen ja kulkeminen on ollut mukavan rentoa ja helppoa. Mieheni kesäloman aikana tuli luonnollisesti puuhailtua eniten kaikenlaista kivaa, mutta on sen jälkeenkin tapahtunut mukavia, kuten esimerkiksi Turun Keskiajan Markkinat ja Turun Taiteiden Yö. (Nyt kun asiaa oikein mietin niin emmehän me mieheni kanssa mitään väenpaljouskammoksujia olekaan. Mehän suorastaan hingumme paikkoihin, joissa on paljon muutakin porukkaa.) Sellainen paikka, jossa ei taas ollut ketään muuta kuin me ja lauma eläimiä, oli Sievolan Lemmikkitila, jossa kävimme kesäkuussa. Niin joo ja nyt minäkin voin nyökytellä mukana, kun turkulaiset hokevat, että Ruissalo on heille kuin toinen olohuone. Kävimme nimittäin heinäkuussa ensimmäistä kertaa koskaan Ruissalossa, siis oikein siellä rannalla asti.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää tämä kesäkooste.
Millainen kesä sinulla on ollut? Mikä on ollut kesäsi kohokohta? Kerro ihmeessä!